Anne Muhonen – Ada: Pohjan kruunu

Jossain huutelin jokin aika sitten uhkaavani lainata ensimmäisen Adan lukemisen jälkeen kirjastosta loputkin. Niin sitten teinkin, Piparnakkeli kun on sanojensa mittainen panda.

Ei kulunut kuin vuosi ennen kuin Anne Muhosen Ada (2003) sai jatkoa. Lyhyestä välistä huolimatta Muhonen ehti kehittyä sarjakuvantekijänä roimasti ja Pohjan Kruunu (2004) onkin selkeä parannus edellisestä. Piirrosjälki ei ole muuttunut juuri miksikään sillä se on edelleen hieman tönkköä, mutta edellisen albumin tapaan värimaailma on yhä musta/valkoinen/punainen-akselilla. Tarinankerronta on kumminkin syventynyt. Päähenkilö Ada on siirtynyt elämässään eteenpäin ja hänen kaverikseen on piirretty armeijallinen sivuhahmoja. Osa hahmoista jäi turhankin pinnallisiksi, mutta erityisesti Kimmon hahmossa oli riittävää syvyyttä… tai syvyyttä ja syvyyttä, ihmisenä Kimmo kun on sangen ärsyttävä. Edellisen osan päivänpelastaja Olli nähdään tarinassa myös, mutta hänellä on pienempi rooli, mutta hänen hahmonsa on samalla kerännyt enemmän kypsyyttä.

Siinä missä edellinen osa oli lähinnä sinänsä kliseinen selviytymistarina, on Pohjan kruunu jo persoonallisempi. Adan elämää kun peilataan nyt hieman syvällisemmin mutta samalla tarina on saanut raskaampia sävyjä. Ahdistuneisuuden keskipisteenä ei kumminkaan ole Ada itsessään vaan hänen ystävänsä, mutta näkökulma pysyy tiukasti Adan punaisten hiuksien alla. Loppu ei ole ihan sieltä pirteimmästä päästä vaan jättää jäljelle useita kysymyksiä. Edellisen osan tapaan siellä täällä törmää pätkiin eri bändien sanoituksista. Skaala on laajentunut ja nyt Sentencedin lisäksi on Tiamatia, Kingston Wallia ja Leonard Cohenia… ja jopa Dingoa, mikä riittää nostattamaan skenetietoisilta hevareilta karvat pystyyn. Ei hätää, Dingon käyttö on hyvin perusteltua. Sitä paitsi Dingo on ihan ok!

Edellisen albumin tapaan myös Pohjan Kruunu on julkaistu omakustanteena, painosmäärän ollessa 600. Tätä erää ei tietääkseni ole vieläkään myyty loppuun ja sitä pitäisi saada Muhoselta itseltään. Tavallaan hyvä että sitä yhä saa, mutta tavallaan sääli…

Vastaa