Anne Muhonen – Ada: Tämä päivä

Kolmas Ada-albumi, Tämä päivä tuli pihalle vuonna 2005, vuosi edeltäjänsä jälkeen. Ihmeellistä sinänsä, sillä kolmososa on kehittynyt kakkoseen nähden enemmän kuin kakkonen ykköseen. Tarina on syvempi ja piirrostyyli on alkanut vihdoin saada persoonallisia piirteitä. Hahmot ovat yksityiskohtaisempia, mutta muu maailma on pelkistetympi. Nyt ovat lisäksi ilmestyneet englanninkieliset käännöksetkin sivujen alalaitaan, joten Adat eivät ole siis enää pelkästään suomea osaavien herkkua.

Tarina eroaa merkittävästi edeltäjistään, sillä se tapahtuu vain yhden, “tämän päivän” aikana. Suurin osa tarinasta sitä paitsi keskittyy yhden kohtaamisen ympärille, joka käydään Adan ja sen kynnysmattojen suuriruhtinaan Ollin välille. Olli onkin hyvin ratkaisevassa osassa ja sopisi itse albumin päähenkilöksi, mutta sen sijaan edellisessä osassa esitellyt sivuhahmot eivät saa tilaa juuri ollenkaan. Harmi, sillä olisin halunnut katsoa enemmänkin wannabe-casanova Kimmon toilailuja. Hän saa albumissa aikaan lyhyessä ajassa paljon (masinoimalla huomaamattaan kahden naisen välisen tappelun), olisi varmasti saanut vielä enemmänkin. Itse Adakin saa syvempiä sävyjä, hänestä on tehty yhä suuremmissa määrin yksinäinen susi ja oman polkunsa  tallaaja, ystävienkin keskellä ulkopuolinen. Tämä kun otetaan huomioon, niin ei ole mikään ihme että Muhonen on jättänyt sivuhahmot vähemmälle huomiolle. Kaiken kaikkiaan tarina ei ole läheskään yhtä raskas, onhan kotiin palaaminen ja lähteminen helpompia aiheita kuin ero tai pahassa jamassa oleva ystävän auttaminen. Albumi on edeltäjäänsä verrattuna abstraktimpi ja käsittelee ajan kulumista sekä oman itsensä etsimistä, pohdintojen ja lapsuudesta kumpuavien muistojen kautta.

Albumista on sanottu, että se toimii itsenäisenä tarinana. En ihan allekirjoita tuota väitettä verelläni tai millään muullakaan ruumiineritteelläni, sillä vaikka alpparin pystyy lukemaankin tuntematta aiempia, voi se jäädä hyvin vaillinaiseksi lukukokemukseksi. Eli kannattaa lukea ne kaksi muuta ennen tätä, voi saada kolmososasta siten huomattavasti enemmän irti. Linkki edellisen albumin päätökseen kun on kumminkin tipotiessään, albumi ei jatka siitä mihin edellisessä osassa jäätiin. Edellisistä albumeista ovat periytyneet tietenkin satunnaiset sanoitustenpätkät, joiden määrä on tosin vähentynyt eivätkä ne tunnu olevan enää yhtä oleellisia kuin aiemmin. Niiden vähentymistä ei edes huomaa kuin vasta viimeiseltä sivulta, mutta eipä se oikeastaan jää haittamaankaan…

Edellisten osien tapoin on myös Tämä päivä julkaistu omakustanteena, Muhonen kaupittelee…

Vastaa