Elohopea #3 (2/1995)

elohopea3 Elohopean kolmosnumero ilmestyi aika nopeasti kakkosen jälkeen. Tähän oli syynä materiaalin runsaus, mikä jäi kakkosesta julkaisematta. Kakkonen kun oli sarjakuvaspesiaali, mutta lehteä varten silti ilmestyi juttuja, joita ei kakkoseen kuitenkaan voitu laittaa.

Lehden ensimmäinen varsinainen bändijuttu käsittelee Eläkeläisiä. Vuonna 1995 Eläkeläiset oli tosiaan eri bändi kuin tätä nykyä, tai ainakin suosionsa puolesta. Tähän aikaan noilla bingomestareilla oli lähinnä vain kulttikannatusta, mutta yhtye oli jo tuolloin oikea humppavitsi ja vieläpä sivuprojekti. Tässä vaiheessa Eläkeläiset oli ehtinyt jo hajotakin ja tuossakin haastattelussa annetaan viimeinen päivä, jolloin Eläkeläiset olisivat bändinä toiminnassa. Syyhän tähän on se, ettei hommaa kannata jatkaa ikuisuuksia. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Valse Tristeäkin on haastateltu. Yhtye oli uudistanut tuolloin kokoonpanoaan, ja uusina jäseninä riehuivat Raine Liimakka ja Janne Mäki-Turja. Entinen, suorempi ilmaisu oli saanut uutta virtaa näiden jäsenien mukanaan tuomista venkoiluista, ja tuolloin ilmestynyt Mielipuolen Onnenpyörä oli tuon kokoonpanon ensimmäinen tuotos. Tässä haastattelussa Wöde kysyy jo vakiokysymyksensä: Millaista olisi, jos pääskyset olisivat strutsin kokoisia? Kahta muutakin bändiä on haastateltu: industriaaliin liitettäviä Neuroactivea ja [Active] Media Diseasea. Jälkimmäiselle sentään esitetään tuo pääskysiin liittyvä kysymys, mutta nuo haastattelut eivät tarjonneet minulle juuri mitään. Eivät ole tuttuja nimiä entuudestaan, mutta toisaalta kiinnostaisi kuulla näitä bändejä joskus.

Levyarvioissa käydään läpi joitakin tunnetumpia levyjä (CMX – Rautakantele) ja sitten sellaisia, joita ei saa enää mistään. Eläkeläisten  Joulumanteliahan on saatavuudeltaan nykyään äärimmäisen harvinainen, ja yhtä karmea tilanne on myös Valse Tristen Mielipuolen Onnenpyörän kohdalla. Laskuvarjourheilija Tero Lehto on kirjoittanut oman levyarviopalstansa, ja käsiteltävät levyt ovat tietenkin bizarrea kirpputorikamaa. Arvioitavina ovat esimerkiksi levy, jolla paksu, mummoltani näyttävä leidi laulaa jazzia. En ostaisi, kuten jättäisin myös ostamatta tuon vinyylin, jossa joku huuhaatohtori luennoi Kinsey-raportista, mutta sen sijaan ostaisin kyllä sen vinyylin, jossa oli 50-luvun amerikkalaista seksivalistusta, tosin sitähän ei ole tässä arvioituna. Sitten on vielä arvioituna levy, jolle on laitettu urheiluselostusta Münchenin Olympialaisista vuodelta 1972. Lasse Virénhän siellä kirmaa, mutta tarjoaisiko tuo enää kenellekään mitään vuonna 2010? Mutta eikös joskus ole julkaistu vinyyliboksillista Kekkosen puheita? “Kansalaiset, medbörgare!” Kai tuollainen boksi on julkaistu, vai keksinkö koko jutun päästäni?

Wöde on kirjoittanut pari mielenkiintoista bändijuttua. Gang Greenin kaikki suuremmat levytykset käydään läpi (omistamani Living Loving Maid -maxisingle ei ole joukossa) ja Fleshdancen kohtaloa surkutellaan… Siis sen nastolalaisen Fleshdancen, joka on julkaissut materiaalia viime vuosien aikana? Joo, sen saman Fleshdancen, joka ehti hajota 90-luvulla ja oli jäissä reilut 10 vuotta. Livearviota on 22-Pistepirkon että Type O Negativen keikoilta, joista jälkimmäinen antaa jo oikeutuksen skeneilyyn. Sarjakuvia ei ole mukana lainkaan, mutta toisaalta niistä saatiin jo edellisen numeron myötä yliannostus. Olihan tämä huomattavasti parempi numero kuin kakkonen, johtuen lähinnä vain tuosta sisällöstä.


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa