Kancer Kountry on meikäläiselle täysin tuore tuttavuus. Mutta onkohan tuo ihmekään, kun käyn tässä läpi vasta lehden ensimmäistä numeroa? Kancer Kountry ei tuo ensimmäisellä numerollaan tämän hetken zinerintamaan mitään uutta, mutta kelvollisesta lukemistosta lehti tietenkin käy vallan mainiosti.
Lehden suurin yksittäinen juttu on kattava Hero Dishonest-haastattelu. Jokaista bändin (nykyistä) jätkää on haastateltu erikseen, joten erilaisia näkemyksiä asioista on esitetty, vaikka kaikilla on melko yhteneväinen linja Hero Dishonestin tulevaisuuden suhteen. Nythän bändiltä on tulossa uusi älpykkäkin. Jo vuosia sitten kuopatun Positive Bastardsinkin uraa raotetaan haastattelun kautta, mutta se ei ole laajudessa edes samaa sarjaa Hero Dishonestin megajättispössishaastiksen kanssa. Blossom Hilliä on haastateltu, ja äkkiseltään haastattelu näyttääkin perinteiseltä bändihaastattelulta. Onhan tuossa vielä David Hasselhoffin kuvakin, mutta mistä leffasta tuo pyssysankari on kotoisin? Mutta itse haastattelu pyörii pelkästään jääkiekon ympärillä. Itse jätin jutun lukematta, kun meikäläistä ei kiinnosta lätkä yhtään. Mieluummin olisin lukenut Blossom Hillistä perinteisemmän bändihaastattelun, kun ei niitä kovinkaan usein tule vastaan. Plussaa pitää silti antaa kerrankin erilaisesta bändihaastattelusta, vaikka omalla kohdallani aihevalinta ei olisi mennyt näin pahasti metsään. Regulations muuten pitää laittaa korvan taakse.
Keikka-arvioita on kolme: ensimmäinen on Pitkä kuuma kesä, jolla esiintyi siis Social Distortion. Toinen on viime vuoden Ilosaarirockista ja kolmas Metalliauringosta. Jälkimmäistä juttua lukiessani meikäläistä alkoi vituttamaan suunnattomasti. Ei sen takia, että juttu olisi ollut huono (sitä se ei tosiaankaan ollut), vaan sen takia etten itse päässyt paikalla eräiden sukujuhlien takia. Perkele!
Lehdessä oli pari kolumniakin. Toinen käsittelee lähikaupasta klementiinin varastavaa mummoa (joka kuitenkin osti iltapäivälehden) humoristisesta näkökulmasta, muistuttaen, että aivopieruja syntyy jokaisessa ikäluokassa. Pelkästään nykynuoret eivät siis ole kelvottomia hunsvotteja! Toinen kolumni on takakannessa, ja se pureutuu keikkojen myöhäiseen alkamisajankohtaan. Meikäläisen ongelmana ei ole bussiaikataulut, koska en sellaisia käytä (polkupyörä rules ok!), mutta kyllä olisi mukavaa jos jokainen keikka ei alkaisi vasta pikkutunneilla. Monesti meikäläiselläkin on seuraavana aamuna jotain meininkiä, joka liittyy kouluun, työhön tai johonkin muuhun. Tokihan niistä yöunistakin voi pihistää, sillä kuolemahan kuittaa univelat.
Miinusta annan vain parista kohdasta: Eihän tämä zine teknisesti ole kuin vaikka joku Mutiny!, esimerkiksi valkoiset reunat vilkkuvat leikkuuvarojen puuttuessa. Mutta Kancer Kountryn merkittävimpänä miinuksena pidän kuitenkin sen lyhyttä pituutta, lehden kun lukee melko nopeasti läpi. Toki tämänkin tekemiseen on käytetty aikaa, vaivaa, verta, hikeä, kyyneliä ja rakkauttakin, mutta veikkaisin, että näissä käsissä voisi syntyä vähintään samantasoinen kakkosnumerokin! Sitä odotellessa!
