Aortaorta – Chaos Rhymes

aorta_chaos Punk-skenen kummajainen Aortaorta julkaisi ensimmäisen oikean levynsä ennen joulua 2009. Aortaortan edellisestä julkaisusta eli Life Giving Watersin (RIP) kanssa tehdystä splitistä olikin kulunut jo pari vuotta joten Chaos Rhymes tulikin oikein mieluisana yllärinä vastaan. Levyn julkaisivat yhteistyössä Tuska & Ahdistus, Verdura Records sekä bändin oma levymerkki Sonitus Insulto.

Täyspitkällään Aortaorta ei ole vieläkään suoristanut sekavaa ilmaisuaan. Sekava on siis tässä tapauksessa kehu, sillä kieroutunut, synkkä ja raaka noiserockaava weirdcore hakee edelleen vertaistaan Suomen punk-skenestä. Raakuuden ja kakofonian ylistys saadaan aikaan kahdella kitaralla, bassolla, rummuilla sekä kuiskailevalla että karjuvalla (mutta välillä turhan lattealla) huutolaululla. Mitään ylimääräistä levyllä ei ole, mikä on sinänsä harmi koska jäin kaipaamaan Movement is Allilla (2007) olleita kieroja tuomiopäivän pasuunoita.

Biisilistaa selatessa silmille ponnahtaa Suomisen Olli saa aseen. “Miten nyrjähtäneet sanoitukset tuossa voi olla?” mietin hetken kunnes huomasin sen olevan instrumentaali. En ole koskaan osannut mieltää Aortaortaa suomenkieliseksi enkä näemmä joutunut tämän dilemman eteen nytkään. Suomisen Olli saa aseen ei jää levyn ainoaksi instrumentaaliksi, sillä Disco Fucks tekee saman pari biisiä aiemmin. Levyllä on joitakin huippuhetkiä kuten Surface of the Still Water, keskitempoinen Man Made Moon sekä bändin biisien parhaimmistoon pääsevä You can Laugh. I’m Not Amused.

Mutta Aortaorta ei valitettavasti yllä ihan sille tasolle mille se välillä pääsi Movement is Allilla, jolla oli mielestäni paremmat sounditkin. Mutta toki Chaos Rhymesilla on ne hyvät hetkensä. Oikeastaan levyllä ei niitä huonoja hetkiä oikeastaan juurikaan ole, sillä se on hyvin tasaiseksi kokonaisuudeksi värkätty. Harmi vain että se välillä tuntuu turhankin tasaiselta ja ne suurimmat kliimaksit jäävät saavuttamatta kovasta rynkytyksestä huolimatta. Kaiken lisäksi levy on vaikeasti lähestyttävä tapaus, sillä muutamat ensimmäiset kuuntelukerrat eivät jätä jälkeensä muuta kuin kakofoniaa ja hämmennystä. Myöhemmillä kerroilla pärisee, muttei niin paljon kuin odotin.

Vastaa