Deathchain, Retaliatory Measures & Inferia, 23.10.2010 @ Baarikaappi, Pori

 

Deathchain

Kaverini kysyi minulta syyskuussa, että mentäisiinkö katsomaan Deathchainia Baarikaapissa? En itse ollut erityisen innostunut, sillä Deathchain ei ollut kolissut meikäläiseen kunnolla enää pitkään aikaan. Lopulta kävikin niin, että kaverini ei tuolle 23.10. järjestettävälle keikalle mennyt, mutta minäpä menin. Enpä ollut sitä paitsi käynyt Baarikaapissa vähään aikaan. Vesivahinko oli muuten laittanut koko paikan keväällä kiinni, ja samalla paikkaa oli muutenkin hieman korjailtu. Muutokset olivat pieniä, mutta parhaimpana uudistuksena voisi mainita parin pöydän poistamista lavan edustalta. Lavanedusta vaikutti siten avarammalta.

Inferia

Oletin porilaisen Retaliatory Measuresin aloittavan illan, mutta sen aloittikin lahtelainen pornogrind-veteraani Inferia. En nähnyt lavalle intronauhan aikana, joten oletin RM:n kapuavan lavalle, kunnes ähkiminen ja voihkiminen paljasti asian todellisen laidan. Inferia sitten potki, ja kovaa potkikin. En odottanut ihan näin koukuttavaa ja hurmaavaa esitystä, ainakaan Release For Burial Orgies –platan (2005) kuunneltuani. Totta kai oletin Inferian soittavan raakaa grindiä, mutta en uskonut sen tempaavan mukaansa ihan tuolla tavalla. Biisit ehkä kuulostivat liikaakin toisiltaan, mutta olin silti myyty tuosta hillittömästä energiasta ja kiimasta. Ulkomusiikillisten ansioiden puolesta olin hieman pettynyt, sillä oletin bändin jätkien heittävän rivoa läppää biisien välissä. Spiikit olivat nyt sitä perinteistä “Terve Pori, miten menee?” –settiä, vaikka olen kuullut parin kaverin kautta Inferian heittävän roisia, alapääpainotteista juttua. Härskeimmät jutut taisi tulla yleisön puolelta, ja perinteinen “We want more!-huutokin oli muokattu anaalipainotteiseksi, mikä tietenkin huvitti meikäläistäkin. Inferia taisi olla illan ainoa bändi, joka soitti encoren.

Retaliatory Measures

 

Retaliatory Measuresin olin nähnyt keväällä samassa paikassa Amoralia lämppäämässä. En muista viime kerrasta juuri mitään, joten jouduin lunttaamaan itse kirjoittamaani keikka-arviota. Siihen keikkaan verrattuna Retaliatory Measures toimi nyt paremmin, soundeja ja soittoa myöten. Ainoa miinukseksi laskettava seikka olikin keikan pituus, sillä bändin napakka death/thrash alkoi puuduttamaan loppua kohden. Mutta toisaalta death/thrash ei vieläkään ole lempigenreni. Vokalisti Pessi Haltsonen on ainakin käynyt pari kertaa punttisalilla, mikä kävi erittäin hyvin selväksi tämän riisuttua paitansa. Naisyleisö (mukaan lukien avovaimoni) ainakin sai viihdettä koko rahan edestä. Tyyppi ei näytä muutenkaan olevan peloissaan keikoilla, sillä yhdessä vaiheessa tämä päätti lähteä lavalta kävelemään. Haltsosella oli mukanaan langaton mikrofoni, joten örinä ei katkennut vaikka tyyppi käväisi melkein ulko-ovella asti.

Deathchain

Illan pääesiintyjänä (tietenkin) oli juuri uuden Death Gods –albumikokonaisuuden julkaissut Deathchain, nuo Kuopion rakkauden keisarit*. Uudet biisit nivoutuivat hyvin bändin keikkasettiin, johon sisältyi biisejä kaikilta Deathchainin levyiltä. Itse olen tosin aina diggaillut kahdesta ensimmäisestä levystä eniten, mutta paremmin nuo Cult of Deathin (2007) ja Death Eternalin (2008) biisit toimivat livetilanteessa kuin olohuoneessa kuulosteltuina. Deathchain oli mielestäni parempi kuin Anniksella, joka ei sekään huono keikka ollut.

“Bändi keskittyi kolmen ensimmäisen levynsä materiaaliin, mikä oli sinänsä hyvä veto kun en itse ole kuullut uusinta levyä vielä ollenkaan… “
                       – Piparnakkeli syksyllä 2009

Tilanne oli nyt samanlainen, sillä en ole Death Godsia päässyt juuri kuulostelemaan. Hyvinhän nämä tyypit taas vetivät, vaikka mistään maailmoja räjäyttävästä kokemuksesta ei taaskaan voida puhua. Onko muuten kukaan muu pannut merkille, että luista kyhätyn mikrofonitelineen kanssa riehuva KJ Khaos muistuttaa kovasti edesmennyttä Peter Steeleä? Tupa oli kyllä täynnä karvaisia, puhelinkopin kokoisia hevareita sekä kolme aivan Haudanusvan näköistä tyyppiä. Väki vain alkoi harvenemaan ennen keikan loppumista, tiedä sitten mistä johtui.

Deathchainin yhteydessä on muuten korrektia puhuakin Kuopion rakkauden keisareista. Illan aikana minulle kaksi entuudestaan tuntematonta miestä jakoivat (ainakin) minulle pusuja. Mitä ihmettä? Enhän minä tietääkseni tehnyt mitään asiaan rohkaisevaa, sitä paitsi avovaimoni oli kummallakin kerralla vieressä…?

Lisää kuvia Flickrissä!


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa