Anne Muhonen –haastattelu

Täälläkin muutaman kerran lähinnä Ada-sarjansa puolesta esillä ollut Anne Muhonen on ollut perin ahkera. Tämän kätösistä on vuosien aikana tullut vaikka minkälaista sarjakuvaa, kuvitusta, hieman animaatiota sekä jopa käsitöitä. Niihin en paneudu sen tarkemmin, sillä jokainen halukas voi itse mennä tutkimaan hänen sarjakuvablogiaan, ja Adaa varten tehtyjä nettisivuja. Katsoin parhaaksi ottaa Muhoseen yhteyttä ja kysellä hieman kuulumisia. Sähköpostihaastattelun satoa:

Mitä kuuluu?

Mitä kuuluu? Hmmm. Hieman kahtalaista. Samanaikaisesti suunnittelen moninaisia projekteja eteenpäin, ja samalla hieman hapuilen tämän ammatinvalintani kanssa. Tällä hetkellä minulla on tekeillä minisarjisalbumi koulukiusaamisesta, sekä Ystäväni varjon strippialbumin kasaaminen ja Varjon animaation suunnittelu. Ja siinä samalla leikitän 3-vuotiasta poikaani ja kissaamme. Ja väsäilen ompelu- ja näperrysjuttujani. Ja koitan ehtiä viettää aikaa myös mieheni kanssa. Siinäpä sitä. Näin ensialkuun.

Onhan tuossakin jo aika paljon aktiviteettia! Miten aikasi riittää tuohon kaikkeen, vai riittääkö?

Joo, onhan siinä aika paljon tekemistä. Aika ei aina kaikkeen riitäkään. Niinpä teen töitä silloin, kun ehätän. Lähinnä työskentelen iltaisin, kun mieheni voi katsoa poikaa, tai nyt kun vanhempani ovat eläkkeellä, hekin ehtivät leikittää häntä päivisinkin. Tai kun poikani on kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan kerhossa, käytän nuo ajat tehokkaasti piirtämiseen. Periaatteessa lapseni saamisen jälkeen olen tullut paljon tehokkaammaksi ajankäyttäjäksi. Ennemmin samaan työmäärään saattoi kulua koko päivä tai useampikin. Nyt, kun rauhallista työaikaa on rajoitetummin, käytän sen paremmin hyväksi, ja saan aikaan paljon enemmän. Ja toisaalta poikani myös tyytyy siihen (ainakin aina vähäksi aikaa), että piirrän/väkerrän muita hommia hänen vieressään, kun hän itse ajelee autoilla.

Mikä tuo mainitsemasi koulukiusaamisalbumi on? Haluatko paljastaa siitä mitään?

Tein kiusaamisaiheisen kyselyn läheisen koulun 5.-6. luokkalaisille ja toisen kyselyn netissä vanhemmille, aikoinaan koulussa kiusatuille. Vastausten pohjalta tein minialbumin (32 sivua, kannet mukaan luettuna) käsikirjoituksen, jonka olen nyt lähes luonnostellut. Tarkoitukseni olisi saada se jakeluun ala-asteille, jolloin se tavoittaisi kohderyhmänsä – ja ehkäkentiestoiv. vaikuttaisikin jotenkin, positiivisesti.

Pitää nostaa (fiktiivistä) hattua tärkeään mutta vaikeaan asiaan keskittymisestä! Mutta taisit joskus kommentoida PPL:ään, että Ada olisi saamassa viidennen osan. Miten tämä projekti edistyy?

Joo, Ada on kyllä saamassa viidennen osan. Tosin en tiedä milloin. Ensin pitää tehdä nuo parit projektit, ja sen jälkeen ehkä ehtisi keskittyä taas Adaan.

Osaatko jo sanoa, onko se erilainen kuin edelliset Adat? Edellistä osastahan on jo monta vuotta, muut työsi ovat olleet Adoihin nähden melkoisia irtiottoja, ja sitten ovat tietenkin muutkin elämänmuutokset…?

Edellinen osa, ”Kaikki menee hyvin”, ilmestyi tosiaan 2007. Sen jälkeen tekemäni työt ovat olleet erilaisia, johtuen hyvinkin paljon myös omista elämänmuutoksistani. En tiedä Adan seuraavasta osasta vielä kovinkaan paljoa. Edellinen albumi jätti Adan sinällään aika tyhjän päälle, eikä hahmo ole vielä tullut kuiskuttelemaan korvaani kuin satunnaisten pienten hetkien ajan =) Tiedän kuitenkin, että Ada ei välttämättä tule kokemaan samanlaisia elämänmuutoksia kuin minä, sillä haluan, että Ada säilyy jonkinlaisena ”vapaana sieluna”, ja on vapaa kulkemaan eri teitä kuin minä itse.

Koetko saavasi riittävästi palautetta töistäsi? Entä millä osa-alueilla koet itse tarvetta kehittää itseäsi?

Palaute on aina hyvästä, mielelläni ottaisin sitä vastaan enemmänkin. Piirrostyylien osalta olen ehkä löytänyt omimpani Ystäväni varjon tyylissä, lyijykynän pehmeässä hahmottelussa. Seuraavaksi kokeilen piirroksen ja valokuvan yhdistämistä. Haluaisin kehittää itseäni liikkuvan kuvan osalta. Animaatioissa on aina hauska nähdä hahmojensa ”oikeasti elävän”.

Juttui-sivullasi näkyy olevan vain muutama pieni animaatio, nekin vain joidenkin ruutujen mittaisia gif-animaatioita. Voitko nähdä itsesi työskentelemässä astetta suuremmassa produktiossa, esim. lyhytelokuvan parissa?

Juttui-blogissa on tosiaan tällä hetkellä vain ihan muutaman ruudun mittaisia animaatioita. Tarkoitus on (kunhan taas saan nämä muutamat muut projektit tehtyä) tehdä pidempi lyhytelokuva Varjosta. Animaatio kiinnostaisi siinä mielessä siis enemmänkin.

Mitä mieltä olet suomalaisen sarjakuvan nykytasosta, sekä valtavirrassa että undergroundissa? Miten näet alan kehittyneen sitten omien opiskeluaikojesi?

Sarjakuvan julkaiseminen, ainakin omakustanteena, on helpottunut koko ajan hyvien digipainojen ansiosta. Se on mielestäni hyväksi. Sarjakuva on loistava keino kertoa tarinoita, tosiperäisiä tai keksittyjä, humoristisia tai vakavampia. Tyylillisesti ja aihepiiriltään mukaan mahtuukin kaikenlaista, sekä huonosti piirrettyä mutta aiheeltaan hyvää että hyvin piirrettyä mutta aiheeltaan kehnompaa – sekä tietysti niiden yhdistelmää. Sarjakuva on kuitenkin Suomessa melko pienialaista, lukijoita ja tekijöitä on suhteellisen vähän. Ja onhan sarjakuva kuitenkin yleensä ottaen esim. lehdissä melko ala-arvostettu. Esim. yksittäisistä kuvituksista maksetaan enemmän kuin sarjakuvista, joihin kuitenkin täytyy keksiä tarina ja piirtää useampi ruutukin. Jotta alalla eläisi tai saisi vähänkin enemmän lukijakuntaa, pitäisi pyrkiä ulkomaille. Ja siinä taas on omat kommervenkkinsä ja onnenkantamoisensa.

Onko tässä kentässä jotain teoksia ja tekijöitä, joita haluat nostaa esille?

Katja Tukiainen on tekijä, joka sai minutkin innostumaan alasta. Kävin keväällä 2002 Tukiaisen sarjakuvakurssilla, ja sen jälkeen haksahdin sarjakuvan tekemiseen täysin. Ennen tuota kurssia olin nimittäin ajatellut sarjakuvien tekemisen olevan melkoisen tylsää, kun aina pitäisi piirtää vain yhtä ja samaa hahmoa ruudusta toiseen.

Entä onko olemassa mitään viimeisen muutaman vuoden sisällä julkaistua sarjakuvateosta tai -taitelijaa, joka olisi yllättänyt positiivisesti?

Pertti Jarlan Fingerpori on yllättänyt tasaisen loistavalla tyylillään. Päivittäisen strippisarjakuvan tekeminen on äärimmäisen haastavaa, mutta Fingerpori jaksaa yllättää kekseliäillä sanaleikeillään ja herkullisen hupaisalla piirrosjäljellään joka kerta.

Albumillisesti ja visuaalisesti taas esim. Diaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon ”Blacksad” on silmiähivelevää luettavaa ja mielenkiintoista dekkaritarinaa.

Soitatatko mitään musiikkia, kun teet sarjakuvia tai käsitöitä? Soiko mitään edes päässäsi?

Kyllä yleensä musiikki soi taustalla, kun piirrän/ompelen/väkertelen. Jos ei ihan stereoista tai radiosta, niin tosiaan ainakin päässä. Varsinkin Adassahan musiikki on isossa osassa. Tiettyjä kohtia piirtäessä tietyt biisit vain alkoivat soida päässä – ja jotkut kappaleet taas tahdoin albumeihin mukaan, joten niille piti piirtää sopivat kohdat. Ystäväni varjoa piirtäessä tykkään myös kuunnella musiikkia, ja soihan Varjo-albumeissakin radio, vaikkei nuoteista saakaan selville mitä musiikkia. Poikani pitää myös paljon musiikista, joten piirtäminen onnistuu musiikin avulla hyvin.

Mitä musiikkia olet viime aikoina kuunnellut? Mikä on tehnyt suurimman vaikutuksen? Adaan taisivat ainakin vaikuttaa Hybrid Children ja Sentenced?

Kuuntelen musiikkia aika laaja-alaisesti, ainoastaan räpäytystä en vain ymmärrä. Suurimman vaikutuksen ovat tehneet ainakin Sentenced ja the Cure. Ja tärkeitä on olleet myös mm. Tori Amos, Nick Cave, Leonard Cohen, David Bowie, Type O Negative, Paradise Lost, Amorphis, Hybrid Children, Kotiteollisuus, Mokoma, Leevi & the Leavings, Martti Servo, PMMP, ym.

Mikä olisi sellainen artisti, johon haluat tutustua, muttet ole saanut koskaan aikaiseksi tehdä ns. ratkaisevaa liikettä?

Hmmm… Aika monia pääsinkin haastattelemaan Infernon toimittajana ollessani. The Curen Robert Smith voisi tietysti olla sellainen, jonka kanssa olisi kiva jutustella. Ja Tori Amos.

Lopuksi tämmöinen harvinaisen typerä kysymys: Mitä mieltä olet pandakarhuista?

Pandakarhuthan on eri vänkiä ja mukavia otuksia. Ainakin näin kauempaa ajateltuna.

Onko viimeisiä sanoja, terveisiä?

Viimeisiä sanoja? Lukekaa enemmän sarjakuvaa, sillä lukeminen kannattaa aina.

http://annem.sarjakuvablogit.com/
http://www.adasarjakuva.com/site/flash/index.html
http://www.sydanaania.net/

Tämän artikkelin kuvitus on luonnollisesti Muhosen käsialaa ja tämän luvalla käytettyä, joten pitäkääpä se mielessä.


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Yksi vastaus artikkeliin ”Anne Muhonen –haastattelu

  1. Päivitysilmoitus: Juttui » Blogin arkisto » Jutustelua

Vastaa