Lapinpolthajat – S/T

Yhdestä viime vuoden kiinnostavimmasta debyytistä vastasi jostain periferialta mutta nykyään tiettävästi Tampereelta ja Helsingistä operoiva Lapinpolthajat. Viidensadan kappaleen painoksella varustettu seiskatuumainen myytiin loppuun ennen kuin Lapinpolthajat rykäisivät toisenkin julkaisun, joka olikin tällä kertaa ihan albumi. Itse pidin viisibiisisestä, nimettömästä kiekosta kuin hullu puurosta, joten odotukset ensimmäistä täyslaidallista kohtaan olivat siis korkealla.

Lapinpolthajat ei ole tosiaankaan nykypäivän raaimpia bändejä. Se tuskin olisi ollut yhtä brutaali edes 80-luvulla, jonne bändin esittämä vanhakantainen hardcore viittaa. Hardcoren vuosikertana on sitten 82, tai paremminkin 83. Kannetkin ovat hyvin perinnetietoiset, vaikka Vladimir Putinista kukaan oli tuskin kuullutkaan vuonna 1983, tai Osama Bin Ladenista, tai George W. Bushista? Otto von Bismarckista ja Carl-Gustav Emil Mannerheimista sentään oltiin. Nämä sankarit pitävät kannessa siis mehubileitä… Näistä kollaasikansista voi bongata monta julkisuuden henkilöä, eli siitä vain kaikki laskemaan montako ikisuosikkiasi bongaat kannesta! Soundit ovat ehkä hieman tunkkaiset, mutta niitä ei ole menty pilaamaankaan mörssärisoundeilla.

Koska homman nimi on hardcore punk kaikenmaailman Lamojen hengessä, niin tämä frisbee on sangen kompakti. 25 minuuttia kun aikaansa kuluttaa, niin 10 biisiä on käyty läpi. Suomi on pilalla –aloitusbiisi on kovimpia hc-levyjen aloitusbiisejä vähään aikaan, vaikka se perustuukin samojen riffien ja kuvioiden toistamiseen. Nuo jutut vaan sattuvat olemaan hyviä ja koukuttavia, niin niitä jaksaa kuunnellakin. Myös sanoituksellisesti biisi on terävä, ja se ruotii suomalaista kateuden ja halveksunnan kyllästämää nykymenoa. Lapinpolthajat ottavat kantaa myös työntekoon, nettipornoon, perheväkivaltaan ja lastenkasvatukseen. Kaikista herkistä ja kauniista asioista tässä siis laulellaan biiseissä, joista lähes kaikki potkivat, mutta joista kovinkaan moni ei erotu. Vähänkin pitemmän albumin kuunteleminen kävisi jo työstä, mutta nykyisellään levyllä on mittaa juuri sopivasti. Biisien tehoja kyllä laskevat heikohkot soundit jonkin verran; kitarassa ei ole potkua ja rummut kuulostavat ohuilta.

Levystä on tehty myös CD-versio, mutta se ei ole vinyylin julkaisseen Kämästen Levyjen kustantama: Malesialainen Totalmangel Records on pistänyt samaan pakettiin albumin, seiskatuumaisen ja hieman bonus-sälää.


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa