Kylesa – Static Tensions

Yhdysvaltain Georgian osavaltion Savannahista tuleva Kylesa julkaisi keväällä 2009 neljännen täyspitkänsä. Static Tensions nostatti bändiä tunnetummaksi metalli-immeisten keskuudessa, sillä Kylesa kierteli myöskin uuden levyn julkaisseen Mastodonin kanssa näihin aikoihin ympäri Amerikan maata. Static Tensions oli monelle ensikosketus tähän bändiin, kuten myös minulle. Mutta koska en ole Mastodonin fani niin sain kuulla tästä bändistä niinkin ihmeellisistä paikoista kuin punk-ympyröistä…

Heti ensimmäiseksi voisin valaista mistä tässä bändissä on kyse. Kylesa soittaa psykedeelistä sludge metallia kuten kannestakin voi jo päätellä. Elementtejä löytyy siis hardcoresta ja doom metallista, mutta enimmäkseen sieltä doomista. Astetta mielenkiintoisammaksi Kylesasta tekee sen rytmiryhmä, sillä bändillä on kaksi rumpalia joiden takia lavoilla on ollut tiivis tunnelma.

Osasta vokaaleista vastaa Laura Pleasants, myös kitaristi, joka ei kovin naiselliselta sanan perinteisen merkityksessä kuulosta, mutta toisaalta hän ei kuulosta mieheltäkään. Laura karjuu sellaisella raivolla että moni karpaasi jäisi tappelussa auttamatta kakkoseksi. Toinen vokalisti Phillip Cope – kitaristi myös hänkin – on ääneltään samanlainen kuin Laurakin. Välillä näitä kahta vokalistia ei vaan meinaa erottaa toisistaan. Toinen Kylesan tunnistettava piirre ovat rummut, joita on bändissä kaksikin settiä, kuten jo mainitsin. Moni näennäisesti raskaamman musiikin nimeen vannova bändi voisi käyttää kaksia rumpuja intensiteettinsä tuplaamiseen, mutta Kylesan kohdalla voidaan puhua enemmänkin jämäkkyydestä. Rumpalit soittavat tarkasti yhteen eivätkä rummuttelut mene milloinkaan kakofoniseksi rymistelyksi.

Static Tensions on kuulemma Kylesan paras levy. Siitä en tiedä, mutta sen tiedän että tälle levylle on laitettu joitakin hienoja esityksiä, kuten Unknown Awareness sekä Only One. Muuten levy etenee tasaisesti, mutta lienee sanomattakin selvää että tämänkaltainen musiikki ei aukea ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Kuulija voi siis varautua siihen, että joutuu pyöräyttämään levyn muutaman kerran läpi ennen kuin osaisi sanoa siitä paljoakaan. Rosoisuus ja ajoittainen sekavuus ovat levylle kovin tunnusomaisia piirteitä.

Kannen on väsännyt Baroness-bändin John Dyer Baizley. Koska tämä kansi on sen verran psykedeelinen ja sekava niin ainoa oikea koko sille on LP-koko, pienempää ei voi edes kuvitella. En ole oikein saanut selville mitä kannessa oikeastaan tapahtuu, mutta siinä näkyisi ainakin olevan palavasilmäisiä korppeja ja joku jumalainen nainen käyttämässä hammaslankaa. Tämän kannen ihmettelyyn on käytetty tovi jos toinenkin.


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa