Eternal Tears of Sorrow – Children of the Dark Waters

Pudasjärveläinen Eternal Tears of Sorrow julkaisi syksyllä 2009 toisen levynsä uudelleenaktivoitumisensa jälkeen. Kiinnostuin heti hieman hupaisista promokuvista huolimatta, mutta sain hankittua levyn vasta vähän myöhemmin. Before the Bleeding Sunin (2006) seuraajalla oli iso haaste pistää edeltäjäänsä paremmaksi.

Vaikka melodisen death metallin yhdistely sinfonioihin ei kuulosta kovin omaperäiseltä, niin EToS on onnistunut luomaan oman soundinsa ja vielä pysyttelemään siinä. Tämä siitä huolimatta, että sen hajoamista (vuonna 2001) edeltäneestä kokoonpanossa on mukana enää vain kaksi jannua: Altti Veteläinen ja Jarmo Puolakanaho. Vuosien mittaan bändi on muuttunut syntikkavetoisammaksi kuin mitä se oli 2000-luvun alussa. Mutta toki Children of the Dark Waters eroaa edeltäjästäänkin, vaikka kuulostaa välillä hyvinkin paljon siltä. Suurin yksittäinen huomioitava seikka on EToS muuttuminen entistä synkemmäksi ja eeppisemmäksi. Verta vuotavan auringon nielaisi syvä, kylmä ja tumma ahdistuksen järvi. Järvi ei ihan ehtinyt jäätyä umpeen, sillä sieltä nousee ylös joukko tummien vesien lapsia, taustamusiikkinaan tämä levy.

Yllä oleva selostus varmaan auttoi jonkin verran, mutta tarkastellaanpa konkreettisiakin eroja vielä enemmän. Altti Veteläisen raakkumisen lisäksi levyllä on enemmän puhdasta laulua, josta vastaa Jarmo Kylmänen joka on saanut sitten Before the Bleeding Sunin näkyvämmän roolin bändissä eikä ole enää pelkästään vieraileva tähti. Kuitenkin biisirakenteet tuntuvat muuttuneen yksinkertaisemmiksi, mutta eivät kuitenkaan vähemmän iskeviksi. Tosin lisääntynyt synkkyys on vienyt järven pohjaan mukaansa jonkin verran myös tarttuvuutta, sillä levyllä ei tunnu olevan sellaisia kerrasta poikki-hittibiisejä kuten Sweet Lilith of My Dreams, Autumn’s Grief tai Prophetian. Tears of Autumn Rain ja Midnight Bird nyt menevät lähimmäksi, mutta eivät ne silti yhtä kovaa iskeneet kuin nuo aiemmin mainitsemani biisit. Jälkimmäinen tosin kuulostaa siltä kuin se olisi ollut A Virgin and a Whore-levyllä (2001). Vaikka uutukaisella ei tunnu varsinaisia killeribiisejä olevan, niin se on silti tasaisempi kokonaisuus kuin edeltäjänsä. Kitaristi Jarmo Puolakanahon mietteitä Midnight Birdista:

”Midnight Bird ei mielestäni ole Virgin-tyyppinen biisi, vaan kirjoitin sen alunperin jo 13 vuotta sitten meidän tokalle levyllemme. Jostain syystä Vilda Mánnulta jäi yli ainakin viis-kuus biisiä ja Watersia tehdessämme tuli tuo biisi mieleen. Se vain piti sovittaa lähestulkoon kokonaan uusiksi edustamaan paremmin nykytyyliämme.

Se on toinen niistä kahdesta biisistä, joita olemme esittäneet sekä ihan ensimmäisellä keikalla että nyt viime aikoina CotDW-kiertueella. Se toinen on Black Tears, jonka olemme soittaneet n. 90% keikoistamme”

EToS on minulle siitäkin tärkeä bändi, että sen kaikki levyt ovat olleet jostain syystä äärimmäisen tilannekohtaisia. Jokainen levy liittyy johonkin elämäntilanteeseeni ja Children of the Dark Waters liittyy niinkin pienen ja merkityksettömän tuntuisen tilanteen kuin tyttöystäväni viemiseen kouluun aikaisin aamulla, keskitalvella lumen sataessa kuten Pertti Pasanen Kummelin säätiedotuksessa lupasi. Tämä tosin onkin vähän tämmöistä vuodenaikamusiikkia, sillä tämä toimii parhaiten syksyn tai talven pimeään melankolisuuteen. Kesäisin tätä levyä on vaikea kuvitella kuuntelevansa, se on vissi.


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa