Money for Nothing –Fest, 5.11.2010

Sain vihiä tästä keikasta hyvissä ajoin Arx-talossa työskentelevältä kaveriltani, mutta suhtauduin hieman varovaisesti kyselyihin mahdollisesta osallistumisestani. Olin kuitenkin innosta soikeana heti kun kuulin, mitä bändejä tapahtumaan olisi tulossa: Night Offer, Armless Children, Backlash (joka peruutti, tilalle siis Katekismus) sekä Horros. Vaikka olin juuri edellisenä viikonloppuna matkustanut Hämeenlinnaan katsomaan Left Coldia ja Lighthouse Projectia Suistolla, niin piti jälleen ostaa opiskelijahintainen junalippu Kanta-Hämeen räntäiseen sydämeen.

Siitä on kulunut vähäsen aikaa, kun viimeksi olin millään Arx-talossa järjestettävällä keikalla. Edellinen kerta taisi olla elokuussa 2008, kun I Walk the Line ei saanut ensimmäistäkään biisiä soitettua, kun keikka piti keskeyttää. Korvaava keikka järjestettiin myöhemmin samana syksynä, mutten kyennyt osallistumaan johtuen vierailusta Poriin. Mestaa oli remontoitu sitten viime näkemän, sillä en muista esiintymissalin olleen noin valoisa, mutta tarvittaessa pimeä kuin perunakellari.

Horros

Horroksen ensinäkemisestä on kulunut kohta vuosi, ja ensimmäisen omakustannelevyn arvioimisesta… hitto, aika kuluu nopeasti! Siellä se Horros vaan oli lavalla, kolmimiehisenä kuten ennenkin. Kehitystä oli jälleen tapahtunut sitten viime näkemän, vaikka muutos ei ollut ehkä yhtä dramaattinen kuin ensimmäisen ja toisen näkemäni keikan välissä. Eleettömään ja välispiikittömään esiintymiseen on tarttunut varmuutta, ja biisitkin alkavat kolisemaan paremmin. Tämähän alkaa kuulostamaan jo Doomilta, joka yrittää soittaa Neurosista. Coverina soitettiin taas crustimpi versio Morbid Angelin Chapel of Ghoulsista. Mainittakoon vielä, että laulajakitaristi (joka osasi vastata hyvin yhtäaikaisen kitaransoiton ja laulamisen tarjoamiin haasteisiin) Elias oli yhtenä olennaisimmista tekijöistä tapahtuman järjestämisessä.

Katekismus

Toisena bändinä soitti Katekismus, joka saatiin paikkaamaan peruuttanutta Backlashia. Katekismus oli minulle täysin entuudestaan tuntematon yhtye. Pari biisiä olin yhtyeeltä etukäteen kyllä käynyt Myspacen kautta kokeilemassa, mutta ne eivät kaikessa käppäsyydessään iskeneet. Katekismus olikin jokseenkin omituinen mikstuura melodista punkkia, mutta laulupuolesta vastaava tyttö (jonka nimi jäi epäselväksi) kärisi kuin missäkin d-beat / crust –jyrässä. Nämä ärinävokaalit ja seiskaseiskapunkki vaativat runsaasti yhteensovittamista, mikä ei tosiaankaan ole mikään helppo tehtävä. Katekismus ei sitä (ainakaan nyt) osannut. Katekismus kuulosti vähän Creepy Crawlielta, joka yritti soittaa Bad Religionia progressiivisella tatsilla.

Armless Children

Seuraavaksi soitti Armless Children, joka oli Wittgensteinin kova. Olin kiroillut sitä, kun bändi tuntui keikkailevan enimmäkseen Turun ja Helsingin ympäristössä. Demo vakuutti, jonka vuoksi odotin bändin näkemistä kovastikin.  Armless Children oli oikeastaan kovempi kuin mitä osasin odottaa. Tämänkaltaisia yhtyeitä ei ole liikaa, joilla on sekä musiikilliset ansiot kunnossa että selkeä, vaarallinen jännite livetilanteessa. Laulajakitaristin antaumuksellinen lavaolemus on kyllä jotain, mikä pitäisi jokaisen d-beatin ystävän todistaa.

Night Offer oli suurimmalle osalle yleisöstä tuntematon, mutta itse olin nähnyt nämä tamperelaiset jo aiemmin. Sitten tuon Porin Baarikaapissa Thrashwaxfesteillä soitetun keikan jälkeen on paljon vettä virrannut Kokemäenjoessa ja Vanajavedessä, ja yhtye olikin hieman muuttunut. Heinäkuussa 2009 Night Offerin musiikki oli hardcorehtavaa punkkia ja heviä, nyt se oli lähempänä japcorea ja heviä. Vokalistikin oli vaihtunut, ja ilmeisesti tämä on vaikuttanut yhtyeen ulosantiin suuresti. Tämä silmälasipäinen herrasmies rähisee myös Aokigahara-yhtyeessä, ja arvaankohan täysin väärin jos tämä on tuonut Night Offeriin japcore-vaikutteet mukanaan? Sanoisin, että tältä kuulostaisi Death With a Daggerin ja Selfishin äpärälapsi! Mainittakoon nyt vielä, että toisella kitaristilla oli yllään Crude-paita, mikä oli itsessään varsinaista kohtalon ivaa: kekkereillä piti tosiaan alunperin esiintyä Backlash, mutta tämä päätyikin supportoimaan Crudea Vastavirralle. Hyvinhän Night Offerin metalpunkki toimi, mutta väkisinhän se kuulosti valjulta Armless Childrenin jälkeen.

Night Offer

Bändien esiintymisten suhteen mentiin ihan onnistuneissa merkeissä, mutta myös järjestelytkin pelasivat. Aikataulut kaiketi pitivät kutinsa, tosin en ehtinyt kelloa juuri vilkuilla. Tapahtumalla oli mukavan aikainen ajankohtakin johtuen Arx-talon nuorisoystävällisestä luonteesta. Harvemmin käyn keikoilla, jotka päättyvät ennen kymmentä ja joiden jälkeen ehtii käydä Williams-pubissakin ottamassa parit mallaspirtelöt ennen paikan sulkemisaikaa, joka on siis kahdeltatoista. Tosin lavan edessä ollut aita vähän verotti fiilistä, sillä tilanne ei ollut kovinkaan intiimi. Tapahtuma oli kuitenkin ikärajaton ja päihteetön, joten tuskin mitään mellakkaa olisi saatu aikaiseksi. Järjestyksenvalvojiakin oli enemmän kuin Suistolla keskimäärin, jossa ei aitausta siis ole. Tosin kyllä jengi riehui niitä aitoja vasten sen verran mallikkaasti, että kyllä niiden olemassaolo oli tietyllä tavalla perusteltua. Mutta olikohan tuo syy aitaukseen vai sen seuraus?

Koko illan aikana taukomusiikkina soi tasan yksi kappale. Kyseinen kappale ei ehkä ollut se ensimmäinen biisi, mikä tulisi punkkimenoista mieleen. Gary Numanin Cars ehti soida sen verran monta kertaa illan aikana, että siihen ehti jo turtua viimeistään kello kahdeksaan mennessä. Enpä tule laittamaan biisiä vapaaehtoisesti soimaan pitkään aikaan, tosin enhän minä sitä ole tainnut tehdä koskaan muutenkaan. Maksaneita oli pikaisten arvioiden mukaan 40 – 50, joista jotkut olivat sen verran nuoria, ettei heillä ole Suiston harvoille punk-keikoille vielä asiaa. Kyllähän tämä tapahtuma todisti, että tämänkaltaisille tapahtumille on Hämeenlinnassakin tilausta.

Tsiigaile kekkereiltä otetut kuvat Flickristä!

Vastaa