Death – Symbolic

 

death_symb Muistan jostain Kaarle Viikatteen haastattelusta lukeneeni hänen suhteestaan Deathiin. Jo Human (1993) oli liian kimuranttia käkikellokikkailua hänelle. Siinä tapauksessa uskoisin äijän hermostuneen sitä seuranneiden Individual Thought Patterns– (1993) ja Symbolic (1995) –levyjen antiin, sillä niillähän sitä kikkailua vasta onkin. Ja Chuck Schuldiner vaihteli kokoonpanoa kuin sukkia! Mutta Kaarlen ylenkatsomista myöhempien aikojen Deathia kohtaan ymmärtääkin, sillä mies on selkeästi rockaavamman ja yksinkertaisemman musiikin perään, tuossa haastattelussa siis Entombedin. Tuo ei ole missään tapauksessa väärin, sillä itse asiassa minäkin diggailen Entombedista enemmän. Mutta nyt kirjoitamme Deathista.

Chuck “kouluruoka” Schuldinerin kavereina olivat hieman tuntemattomammat Bobby Koelble kitarassa ja Kelly Conlon basson varressa. Rumpujen takana istui rumpuguru Gene Hoglan, ja bassossa piti olla myös edeltäneellä Individual Thought Patternsilla pötpötellyt Steve DiGiorgio, mutta hänen panoksensa rajoittui demobiisien äänittämiseen osallistumiseen. Yksikään Death-albumi ei kuulosta edeltäjältään, eikä Symbolic tee siinä suhteessa poikkeusta. Edeltäjäänsä verrattuna tuotanto oli kirkkaampaa ja selkeämpää (ja varmaan rahakkaampaakin, levy-yhtiö kun oli vaihtunut Roadrunneriin), ja Schuldiner on vaihtanut mörinälaulun korkeampaan kärinään. Biisien tempot ovat hidastuneet (mutta ovat silti nopeita) ja niiden pituudet kasvaneet. On tuossakin muutosta kerrakseen!

Vaikka Symbolic on vahvasti teknispainotteinen, on se kuitenkin melko helppo lähestyä. Sitä pidetään myös Deathin parhaimpana albumina, eikä vähiten Zero Tolerancen, Empty Wordsin ja Crystal Mountainin kaltaisten mahtikappaleiden vuoksi. Minua ei itseäni kiinnosta Schuldinerin soolot, vaan nuo biisit, joihin Schuldiner on laittanut itsensä täysillä likoon. Progressiivisissa biiseissä riittää paljon pureskeltavaa, mutta niissä ei siltikään ole mitään ylimääräistä ja itsetarkoituksellisia krumeluureja. Itse kappaleita on rupea sen kummemmin analysoimaan, siinähän menisi ikä ja terveys. Sitä paitsi eiköhän se ole sinun hommasi kokeilla Symboliciin tutustumista, mikäli et ole sitä vielä tehnyt?

Kovin usein en albumia tosin kuuntele. Kun vielä pari Death-maratonia oli käyty läpi Chuck Schuldinerin kuoleman vuosipäivinä, niin Symbolic jäi muiden (miinus Leprosy [1988]) Death-levyjen tavoin hyllyn perukoille. Mutta kuten kaikki muutkin Death-levyt, niin myös Symbolic kestää kuuntelua. Tällä päivämäärällä (13.12.2010) tulee muuten kuluneeksi yhdeksän vuotta Schuldinerin kuolemasta. Rest in peace, kuten sanotaan.


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa