Benoît Sokal – Ankardo: Tuhkien taival

Siitä onkin jo aikaa, kun Pandaluolassa on viimeksi Ankardo nähty. Syynähän on se, etten ole saanut tuoreimpia Ankardoja luettavakseni. Sarja toisaalta on mielestäni sen verran kehno, etten ole katsonut tarpeelliseksi mennä kirjakauppaan ostamaan niitä heti niiden ilmestyttyäkään. Mutta itse asiassa tuoreimman Tuhkien taival (Le Voyage des cendres) -albumin takakannesta huomasin, että Kasvoton nainen (Une fille sans visage, 2009) on jäänyt minulta välistä!

Belgialainen mafiapomo tekee itsemurhan, ja tämän perinnön jakaminen tulee ajankohtaiseksi. Tämä testamenttaa omaisuutensa kahdelle lapsenlapselle, jotka ovat harvinaisen tyhmiä ja rääväsuisia, pilalle hemmoteltuja kauhukakaroita. Tosin perinnön saamiseen kuuluu yksi ehto: näiden pitää sirotella mafioson maalliset jäännökset tiettyyn kohtaan kotimaassaan Belgiassa. Itse kohde pitää muksujen selvittää itse, sitä kun ei testamentissa mainittu. Lesken serkku Ankardo astuu kuvioihin, kun alkuperäinen autonkuljettaja räjähtää tuhannen atomeiksi. Mukaan liittyy vielä virallisesti kotiopettajattareksi palkattu flaamilainen ja liioitellun kurvikas Frida (uusi Klara?), joka paljastuukin joksikin aivan muuksi kuin millaiseksi itsensä esittelee.

Tuhkien taival on jälleen yksi yhteistyöteos Pascal Regnauldin kanssa. Tuhkien taival on lähestulkoon samanlainen kuin kaikki muutkin 2000-luvun Ankardot. Jalava on uudistanut suomiversion kannen graafista ilmettä, mutta sisäsivuilla näyttää samalta kuin aina ennenkin. Jälki on sielutonta, harmaata ja sottaista. Sokalin jäljestä muuttui tämmöistä sielutonta moskaa heti, kun tämä hankki tietokoneen 90-luvun puolivälissä. Sokal teki putkeen helvetin monta albumia, joissa lähes kaikki henkilöt olivat persoonattomia ja pitkänokkaisia koiria. Tosin nuo koirathan olivat kaiketi edustamassa ranskalaisia, Tuhkien taipaleessa näkyy enimmäkseen ankkoja, sijoittuuhan tarina Belgiaan.

Tuhkien taival on Ankardo-albumina keskinkertainen. Se ei ole Sokalin huonoimpia töitä, mutta kaukana tämän 80-luvun tuotannostakin. Tarinassa on kyllä hieman nokkelaa sanailua, mutta myös eniten (lasten suusta tulevaa) kiroilua kuin muissa Ankardoissa. Ankardo on itse tavallista aneemisempi: tämä ei polta tai juo edes viskiä, mutta haureutta tämä pääsee kyllä harrastamaan. Sokalin Ankardot menettävät joka tarinan myötä hohtoaan, mutta olisikohan Kraa mistään kotoisin?


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa