Bad Religion – The Dissent of Man

Bad Religion on lähtenyt monta kertaa harhailemaan hyvältä havaitulta polulta. Jo yli 30-vuotiaan bändin sisällä palaa sama kipinä kuin jo 80-luvun alussa, ja se on vienyt bändiä mahdottomiinkin tilanteisiin. Bad Religionin 15. studioalbumi The Dissent of Man ei tosin ilmennä väsymistä ja taantumista, toisin kuin Greg Graffinin hiusraja.

Bad Religion, tuo punk rockin AC/DC, on tehnyt The Dissent of Manista omannäköisensä. Levyä käsissään hypistelevä fani tietää tasantarkkaan, miltä tämän hyppysissä oleva levy kuulostaa. Se ei pelota tätä mohikaania yhtään, päinvastoin. Hän paskoisi housuunsa, jos Bad Religionin ote alkaisi taas lipsua. Hän odottaa, että levy kuulostaa nimenomaan Bad Religionilta. Tuttu ja turvallinen Bad Religion myös vastaa tuohon odotukseen.

Bad Religion toistaa itseään välillä aika huolettomastikin. Lähes kaikki The Dissent of Manin biisit on tehty toisilla nimillä jo aiemmin, mutta toisaalta bändi osaa esittää asiansa edelleen napakasti. Bad Religion on siinä mielessä vetreä vanhus, että se osaa tehdä hämmentävän hyviä biisejä vielä vanhoillakin päivillään. The Day That The Earth Stalled nyt ei mitenkään tehnyt vakuuttavaa aloitusta. Sen jälkeen Bad Religion räiskii todennäköisesti kaksi kovinta kappalettaan 2000-luvulta. Only Rainin kaltaista kappaletta tarvitsinkin, ja Graffin on The Resist Stancessa kunnolla liekeissä, ja herra vain kaataa päälleen lisää bensiiniä. Tosin sitten muistan, että edellisellä levyllä oli New Dark Ages, jonka tasolle nämä mahtikappaleet kyllä yltävät mutta eivät ylitä sitä. Tämän jutun lopussa olevasta listauksesta voi poimia myös kuuntelunarvoisia kappaleita levyltä.

Bändissä tosin kiehuu tolkuttoman paljon käyttämätöntä potentiaalia. Bändi teki airon meidenit ja on käyttänyt suunnilleen koko 2000-luvun kolmea kitaristia kokoonpanossaan. Yhdessä biisissä vielä vierailee Tom Pettynkin bändissä soittanut Mike Campbell. Bad Religion ei vaan osaa täysipainoisesti hyödyntää kolmea kitaristia, käyttäähän se livenäkin yleensä vain kahta kitaristia. Tokihan studiotekniikalla saa vaikka sata kitaraa jauhamaan samaa riffiä jolloin kitaravallista saa samalla voimakkuudella murjovan elementin kuin oozin’ aahs-taustalaulusta. Campbellin vierailu on tosin perusteltu, soittaahan hän aivan eri tyylillä kuin Gurewitz/Hetson/Baker –kombo.

Kokonaisuutena The Dissent of Man oli positiivinen yllätys, vaikka toisaalta bändi on tehnyt paljon parempaakin. Albumi oli toki odotettu, ja siitä on tehnyt Mikael Koskimaa Lammas Zinelle oman arvionsa, muutamalla terävällä huomiolla tehostettuna, Myös Laiskiaisellakin on oma mielipiteensä levystä.

Kenelle: Melodisen hardcoren ystäville. Jos haluaa tietää miltä Bad Religion kuulostaa, voi tutustumisen aloittaa vallan hyvin tästäkin.
Miksi: Levyllä on joitakin oikeasti uskomattoman kovia kappaleita. Samaan ei taida kyetä enää edes Motörhead!
Kohokohdat: Only Rain, The Resist Stance, Wrong Way Kids, Meeting Of The Minds


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

2 vastausta artikkeliin ”Bad Religion – The Dissent of Man

  1. Olen samaa mieltä. En ole koskaan oikein kuuntelemalla kuunellut Bad Religionia, mutta tämä uusi lätty toimi heti. Ihminen tykkää samasta. Ei sitä aina jaksa nykiä uusiin suuntiin, vaan pitää olla myös kunnon jöötiä. Sitä samaa kuin ennenkin. Ei se välttämättä BAd REligIonia ole, mutta vois olla.

Vastaa