Anne Muhonen – Sydänääniä

Neljällä Ada-albumilla kannuksensa ansainnut Anne Muhonen alkoi omien elämänmuutostensa myötä tekemään sarjakuvaa ihan toisesta aiheesta: odotusajasta.  Adan synkästä, metallimusiikin sävyttämästä itsensä etsimisestä edettiin lisääntymiseen ja varsinkin siihen yhdeksään kuukauteen. Sydänääniä ilmestyi vuonna 2007 omakustanteena, itse asiassa hieman ennen neljättä (ja toistaiseksi viimeistä) Adaa, mutta Egmont julkaisi sen uudestaan seuraavana vuonna kovakantisena.

Olen rehellinen ja totean näin heti alkuunsa, ettei raskaus ja lapsen odottaminen ole minulle kovin tuttuja aiheita. Sanoisin silti Muhosen peilaavaan monien nuorien perheiden tuntemuksia aiheesta, mutta myös naisten käsitystä omasta kehostaan raskausaikana. Nämä jopa terävät huomiot esitetään lämpimän huumorin avulla. Onhan se varmasti aika mullistava kokemus kun vielä syntymätön masuasukki/masukki laittaa kuviot uusiksi muutenkin kuin vain potkimalla. Sarjakuva etenee loogisesti kohti synnyttämistä ja toimii siten kokonaisuutena, vaikka episodimaiset stripit toimivat hyvin myös yksitellen. Ehkei tämmöinen lämmin tilannekomedia täysin ole ihan minun mieleeni, mutta eipä suupieleni alaskaan osoittaneet tätä lukiessani.

Tietääkseni Sydänääniä perustuu pitkälti Muhosen omaan raskausaikaan tai ainakin niin luulen jostain lukeneeni. Keskushenkilönä toimivasta äidistä voi vetää yhtäläisyysmerkkejä piirtäjäänsä. Äidin ammatti kun näyttää olevan sarjakuvapiirtäjä… löysinpä muuten ainakin yhden yhtymäkohdan omaan elämääni, sillä minullakin on ollut Lilli-niminen kissa. Toisin kuin Adoissa, niin Sydänäänistä ei metalliviittauksia löydy ellei sitten isän hiusten pituutta haluta laskea sellaiseksi.

Tuntuu vähän hassulta arvioida tämä, koska muut tämän albumin arvostelleet mediat ovat olleet pääasiassa sarjakuvamedioita tai perhekeskeisiä (lieko Kaksplus arvioinut tämän?) julkaisuja, joten tällä pandalla on hivenen orpo olo. Muhonen jatkoi aiheesta pari vuotta myöhemmin ilmestyneellä Jokeltelua-albumilla, joka luonnollisesti keskittyy kuvaamaan syntymänjälkeisiä tuntoja. Aihe ei ole todellakaan minulle tuttu tai sydäntäni lähellä, koska en ole kertaakaan ollut raskaana (miehelle tämä on luonnollisesti hankalaa, paitsi jos on itävaltalainen muskelimies) enkä ole ollut osallisena yhdenkään ipanan saattamisessa tähän maailmaan. Vai olenko? Joka tapauksessa tätä albumia voi suositella muillekin kuin niille jotka suunnittelevat perheenlisäystä tai ovat sen jo kokeneet. Tässä taloudessa albumin lukeminen oli peräti kohtalokasta, sillä tyttöystäväni sai tämän luettuaan vauvakuumeen.

Kenelle: Perheellisille tai sellaisiksi itsensä joskus näkevinä.
Miksi: Eiköhän se jo selvinnyt?

Yksi vastaus artikkeliin ”Anne Muhonen – Sydänääniä

  1. Päivitysilmoitus: Juttui » Blogin arkisto » Jei

Vastaa