Harvemmin sitä menee sunnuntaisin keikoille. Joidenkin festareiden lisäksi en muista muita sunnuntaiesityksiä vähään aikaan nähneeni, mutta siitäkin tuli totta kun Ulvilan Ramonesit eli The Tarjas soitti porilaisessa Tullibaarissa keikan. Keikalle oli kunnon syykin, sillä The Tarjas oli juuri julkaissut uuden Mustaa kahvia ja Smoking Popes-pitkäsoiton, eli kyseessä olivat siis levynjulkkaribailut. Tullibaari oli vielä vähän aikaa sitten Tullipub-niminen (eräs paikallislehti oli kuulemma myös mennyt asian takia sekaisin), ja sen sijainti on hyvinkin keskeinen Porin keskustan laitamilla. Samassa rakennuksessa toimii nimittäin linja-autoasema.
Kolmas kerta toden sanoi. Tämän keikan aikana koin jonkinlaisen valaistumisen, jonka olen kokenut viimeksi muistaakseni… no, en nyt muista minkä bändin keikalla: tällä esiintyvällä The Tarjasillahan on oikeastaan aika hemmetisti hyviä biisejä! Jos nyt tajuatte yhtään mitä tarkoitan, niin tässäkin tapauksessa en ole tavallisesti ajatellut koko asiaa. “The Tarjas vetää setin ja siellä on pari hyvää biisiä” ajattelin ennen. Nyt ajattelen “The Tarjas vetää setin ja siellä on oikeastaan vain hyviä biisejä!”. Toisaalta ei tämä keikka mielestäni ihan kokonaan pelkkää ilotulitusta ollut, sillä itseltäni meni osa biiseistä ohi.
Itselleni keikan kohokohdat jakautuivat aika tasaisesti uusien ja vanhojen biisien välillä. En ole uutukaista kirjoitushetkellä kuullut vielä ollenkaan Apteekkiin/Skeittitytöt-singlen biisejä (jotka soitettiin muuten molemmat) lukuun ottamatta, mutta ainakin sellaiset uuden levyn biisit kuin Takaisin Ulvilaan, Pure mua ja Mun naapurini iskivät kerrasta. Varsinkin Mun naapurini nauratti, sillä Harvemmin näin käy keikoilla. Toki ne vanhatkin hitit (Kake Randelin, Petra hei, R.A.M.O.N.E.S.) tekivät tehtävänsä.
Tullibaari ei tosin ole tämän suuremmille keikoille oikein sovelias keikkapaikka, johtuen lavan edustan pienuudesta. Lavalta taisi olla etäisyyttä metalliseen aitaan korkeintaan pari metriä, ja jo nyt pari tyttöä kaatoivat Veskun mikkitelineen, jolloin Petra heistä jäi kokonainen verse väliin. Kuvitelkaa sinne sitten moshpittiä tai raavaita hardcore-ukkoja. Soundit olivat kuitenkin aika hyvät, johtuiko sitten hyvästä akustiikasta, miksaajasta vaiko molemmista? Keikka oli kuin kansakunnan kollektiivinen muisti: hyvä, mutta lyhyt.
Ihmisiä oli kiitettävästi liikkeelläkin, vaikka omia tuttujani joukossa ei juuri ollutkaan. Ja saattoipa paikalla oli pari kanta-asiakastakin, joita punkki ei kiinnosta. Keikallehan oli vapaa pääsy, joten se ei ainakaan verottanut kävijämääriä. Lisäsi kyllä todennäköisesti, vaikka kalenterin mukaan päivä olikin sunnuntai.
Jos saa sen verran oikaista, että julkaistun levyn nimi on Mustaa kahvia ja Smoking Popes. Muuten olen kirjoittajan kanssa hyvinkin samaa mieltä
Heipä hei, ja kiitos oikaisusta! Mitäs hittoa meikä muka kirjoitti? “Mustaa kahvia ja Black Popes”? Jaaha, eihän se fyysinen levykään ole kuin tässä käden ulottuvilla ja kiekon nimi on kirjoitettu vain muutaman kerran ihan oikein ympäri intternettiä.
Pingback: Toinen Vaihtoehto #232 (2/2011) | Piparnakkelin pandaluola