Leevi and the Leavings – Perjantai 14. päivä

No nyt kun The Leavings päätti tiputtaa nimestään Leevin eli Göstan haamun pois, niin ihan hyvin voin tämänkin arvion julkaista. Leevi and the Leavings oli koko 1980-luvun alun tehtaillut levyjä, joilla oli aina muutama hyvä biisi, mutta noita satunnaisia onnenhetkiä lukuun ottamatta levyt olivat aika onnettomia ilmestyksiä. Bändin ura muutenkin kompuroi 80-luvun puoliväliin asti kunnes se sai rumpalikseen Niklas Nylundin vuonna 1987. Tätä ennen Leevi and the Leavingsin historiaan mahtui noin vuoden mittainen vaikea periodi ilman rumpalia, jonka tuloksena syntyi yksi bändin parhaista albumeista; Perjantai 14. päivä (1986).

Levyn tekeminen kesti jäljelle jääneeltä kolmikolta (Sundqvist, Paananen, Karastie) lähes vuoden. Rumpalia kun ei bändissä ollut, niin rummuille ei ole suurta roolia edes mietitty. Kukaan jäsenistäkään ei viitsinyt istahtaa rumpupallille saati hankkia sessiorumpalia. Levyn äänimaisemaa hallitsevat kitarat, yleensä akustisina, sekä viulut ja muut jousisoittimet. Muutama tunnelmallinen välisoittokin on laitettu levylle sitä tunnelmaa rakentamaan ja muistuttamaan niistä tunteista mitä muutamia kappaleita aiemmin kuunneltiin. Levy on hyvin alaston ja intiimi kokonaisuus, jolle Sundqvist sisälsi joitakin todella herkkiä runonpätkiään. Sundqvistihan tunnettiin ennen kaikkea koskettavista teksteistään ja niitähän levyllä on. Kannesta välittyvä kylmän melankolinen mutta uninen tunnelma kuuluu levyltäkin.

Totta kai Perjantai 14. päivällä on ne biisinsäkin ja Leevi and the Leaving osuukin sillä  kultasuoneen moneen kertaan. Ensimmäinen biisi Kerro terveiset lapsille ei ehkä ole Leeviä terävimmillään, mutta Nainen toiselta planeetalta menee jo lähemmäksi. Viisas talonmies ja Mutta viereesi nukahdan jatkavat tällä melankolisella ja uneliaalla linjalla, mutta sitten tapahtuu jotain: Levyllä on yksi Leevien tunnetuimmista mutta samalla parhaimmista biiseistä; Pohjois-Karjala. Kyseinen biisi erottuu joukosta sillä että siinä on jopa (sähkö)rummut ja se on selkeästi muita biisejä hittihakuisempi. Tässä Scandinavian Mix-liikanimellä kulkevassa versiossa niitä kuuluisia kasarisyniakin on mukana ja sellaisia lyriikanpätkiä mitä olen itsekin (tietenkin kännissä) jorannut. Di-di-dam! Biisin ajaksi levyn tunnelma muuttuu jopa hilpeäksi, mutta tämä hetkellinen onnentunne jää myös hetkelliseksi ja ohikiitäväksi. Biisi myös katkaisee levyn hieman perverssillä tavalla, sillä loppulevy on taas tunnelmallisempaa. Myös toinen tunnettu biisi on mukana; Elämä ikkunan takana. Itse en ole tuolle biisille koskaan lämmennyt muutenkaan enkä olisi kaivannut siitä coveriakaan. Tosin Leevien onnistunut lainaaminen on muutenkin taitolaji…

Leevi sai taiteiltua siihenastisen uransa eheimmän levytyksen, joka valoi pohjaa bändin myöhemmälle menestykselle. Minun kirjoissani levy ei ole ehkä niin kova juttu kuin seurannut Häntä koipien välissä (1988), mutta silti Perjantai 14. päivä ylettyy sellaiselle tasolle, mistä moni bändi saa vain haaveilla. Sori.

Kenelle: Aamuvuorolaisille.
Miksi: Tämän albumi uninen tunnelma on kuin kuuden aikaan aamulla töihin mennessä. Se maistuu siis elämältä, joka ei aina voi olla kivaa.
Kohokohdat: Nainen toiselta planeetalta, Mutta viereesi nukahdan, Pohjois-Karjala


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa