The Devil’s Blood – The Time of No Time Evermore

Tässä esimerkki levystä, mikä ehtii pyöriä soittolistallani noin todella pitkään ennen kuin lähdin arvioimaan sitä. Arvioimatta jättäminen ei tosin johdu materiaalin vaikeudesta vaan ihan omasta saamattomuudesta. Olin lähes koko vuoden 2009 pienoisessa uutispimennossa (jolloin The Devil’s Blood nousi pinnalle) mitä metalliin tulee, joten oli sitten tämäkin tapaus mennyt täysin ohi. The Devil’s Bloodia on tosin hieman hankalaa yksioikoisesti mieltää metallibändiksi, sillä bändin mädät juuret ovat 70-luvun hard rockissa, hippipsykedeliassa ja okkultismissa.Yhtenä bändin vaikuttimista on listattu ehkä vähemmän yllättäen myös Aleister Crowley, mutta musiikin puolelta voi lähteä heittelemään sellaisia nimiä kuin Led Zeppelin, Black Sabbath, Iron Maiden, Mercyful Fate ja Alice Cooper, mutta ennen kaikkea Black Widow ja Coven.

Kryptinen The Time of No Time Evermore-nimi kätkee taakseen kymmenen laulua (plus intron), kestoa hieman alle tunnin ja okkultistista meininkiä. The Devil’s Blood varmaan niputetaankin metalliskeneen pimeän tunnelmansa takia, sillä musiikillisesti The Devil’s Blood on ainakin Metal Archivesille (= metalliskenen raamattu) on liian kevyttä tavaraa. Vaikka tämän lainannut kaveri kuinka inhoaakin King Diamondia, niin pitää häntä välillä muistuttaa siitä, että vokalisti kuulostaa välillä Kinkulta… muutenkin menosta tulee mieleen Melissan (1983) aikainen Mercyful Fate, joskin rauhallisempana. Paitsi että tällä levyllä laulaa nainen, joka myös huhuilee kuin paholaisen riivaama pöllö ja joka omaksunut itselleen taiteilijanimeksi The Mouth of Satan. Nerokasta!

Se mikä tässä saa minussa välittömät Mercyful Fate-assosiaatiot laulun lisäksi ovat siinä tunnelmassa ja taidokkaassa kitaratyöskentelyssä. Samanlaistahan taisi olla myös Blue Öyster Cultillakin? Biisit on osattu tehdä tarttuviksi, sitä ei käy kieltäminen. I’ll be Your Ghost, Evermore, The Anti-Kosmik-Magick ovat kaikki oikein hyviä ralleja. Mainittakoon nyt vielä että Queen of My Burning Heart kuulostaa välillä jostain syystä Kissiltä, joita kyllä joskus 70-luvulla syytettiin (aiheetta) okkultismista ja paholaisen laskuun levyttämisestä. Christ or Cocainessa on ihan jämäkkä riffendaali joka vie hämärässä svengissään koko biisiä eteenpäin kuin tuuli!

The Time of No Time Evermore erosi kyllä kaikesta muusta mitä olen pitkään aikaan kuunnellut. Tämänkaltaisia bändejä ei tätä nykyä tosin taida edes olla kovin montaa, joten taitaapi olla niin että tällä hetkellä nämä hollantilaiset ovat melkeinpä ainoita lajissaan. The Devil’s Blood todennäköisesti myös pysyisi kukkona tunkiolla jos tämänkaltaisia bändejä alkaisikin yhtäkkiä tipahtelemaan joka kolosta. Myös visuaalisesti levy on poikkeuksellinen paketti, sanoitusten lukemiseen vihkosesta kun tarvitaan oikeasti sitä paneutumista.

Kenelle: Niille, joiden musiikin okkultistisuus korreloi käytetyn särön määrän kanssa.
Miksi: Näin lähelle 60- ja 70-lukujen hippiokkultismia päästään harvemmin!
Kohokohdat: Evermore, I’ll be Your Ghost, Christ or Cocaine, The Anti-Kosmik-Magick


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa