Jussi Kangas’s Dragonwing

Kuvasin talvella Jussi Kangas’ Dragonwing-bändin keikan Montussa, ja jälkeenpäin sain palkkioksi cd-levyn. Cd-levyn kannessa luki tietenkin sillä esiintyvän bändin nimi, sekä nimi Algetram. Lähempi tarkastelu tosin paljasti levyn olevan jo vuodelta 2009.

“Kuka helvetin Jussi Kangas?” kysyy varmasti moni. Vastaus: Jussi Kangas on Porin Ynkkä. Tuskinpa Kankaan kuva koristaa kovinkaan monen nuoren kitaristin makuuhuoneen seinää, mutta tekniseltä osaamiseltaan Kangas on hänkin todella kovatasoinen, ellei jopa vanhanajan virtuoosi. Esikuvansa tavoin Kankaan kitaran merkki on tietysti Stratocaster ja värinä kerma, mutten tiedä millä nimellä Kangas soittopeliään kutsuu.

Ynkkä on Kankaan sydäntä lähellä, mutta onneksi tämän ensimmäinen albumi on tehty nimenomaan biisien ehdoilla. Niinhän tosin oli Ynkänkin ensimmäiset levyt, ennen kuin tälle nousi lopullisesti kusi hattuun ja tämä alkoi tehdä aivan paskoja levyjä, joissa ei ollut enää päätä eikä häntää. Kankaan perinteiselle heville kumartelevat kappaleet eivät valitettavasti ole ihan niin hyviä kuin mitä Ynkkä kykeni parhaimmillaan 80-luvulla tekemään, mutta paketti pysyy tyylitajuisena kun lukuisat soolot jopa sopivat biiseihin. Muutaman soolon kohdalla tosin aloin haukottelemaan, mutta varsinkin kun onneton tuotanto on muussannut osan kitaroista yhdeksi vellipuuroksi.

Levyhän on tosin omakustanne, mikä valitettavasti myös kuuluu. Äänitys ja mksaus on toteutettu todella onnettomasti, ja kitaran jonka pitäisi olla parrasvaloissa onkin taustalla. Ainakin osan ajasta, mutta osaa kitarasooloista ei kuule lainkaan ellei aivan erikseen yritä kiinnittää niihin huomiota. Myös laulu ontuu, mutta käyttihän Ynkkäkin varsinaisia laulajia jolloin hänelle itselleen jäi aikaa pelleillä soittopelinsä kanssa.

Suoraan Ynkkää palvovat kitaristit ovat nykyään harvassa, jolloin Kangas pysyttelee yhtenä erikoisimmista ilmestyksistä Suomen taikakitaristipiireissä. Omissa silmissäni Kankaan arvostusta (vaikka edelleen vannon “No gods, no masters”-sloganin nimeen) nostaa tämän kytkeytyminen Porin vaihtoehtorock-skeneen. Pharaoh Overlordin laahaavien ja monotonisten riffien jauhaminen antaa miehestä monipuolisen kuvan. Kangas osaa olla egoistinen kitarasankari, mutta myös pysyä ruodussa. Algetramilla mies toteuttikin lähinnä omia mielihalujaan, eli soittaa ynkkämäistä lohikäärmeheviä perin ynkkämäisesti.

Kenelle: Kitarasankareille mallilevyksi.
Miksi: Koska faarao suuttuu muuten.
Kohokohdat: Shining Sword, Pharaoh’s Men


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa