Reverend Bizarre – Slice of Doom

En tiedä miten paljon tämä bändi on jo unohduksiin vaipunut, mutta tuskinpa se koskaan kokonaan poistuu pirstaleisen psyykeeni sisuksista. Reverend Bizarre teki moneen (ja myös moneen muuhun) todella suuren vaikutuksen, johon vain harvat bändit ovat kyenneet. Reverend Bizarren doom metal oli jotain toismaailmallista. Se puhutteli, se ravisteli ja se jätti vahvan muistijäljen, vaikkei sen jäsenet mitään jumalia olleetkaan.

Jostakin Reverend Bizarrekin aloitti. Bändin ensimmäinen demo oli käppänen treenikämppädemo, jota ei ole kovinkaan moni ihminen kokonaisuudessaan kuullut. Slice of Doomin ansioituneella, PsycheDOOMelicin uusintajulkaisulla (joka oli tämän arvostelu”kappaleenkin” lähde) on ote kyseisen nauhan sisällöstä, eikä se mitään pakkohankintakamaa tosiaankaan ole. Ensimmäinen oikea julkaisu oli oikealla kokoonpanolla taltioitu Slice of Doom, jonka tekemisen aikoihin lohjalaisbändi oli päätynyt diasporaan Turkuun.

On todennäköisempää, että potentiaalinen kuulija on kuullut bändin kaksi ensimmäistä studiolevyä (In the Rectory of the Bizarre Reverend, 2002 ja II: Crush the Insects, 2005) ja Harbinger of Metal-EP:n (2003) ja vasta sitten tämän demon. Levyllä on intron lisäksi (joita oli muuten kaksi erilaista, painoksesta riippuen. [Omasta mielestäni ensimmäisen painoksen Pyramids of Mars on parempi!]) kolme kappaletta, joista kaikki on sittemmin äänitetty uudelleen. Ihme kyllä myös samassa järjestyksessä kuin kappalelistassa. Slice of Doomilla on siis tavanomaista lyhyemmät ja nopeammat versio In The Rectory Of The Bizarre Reverend-, Strange Horizon- ja Fucking Wizard -ikivihreistä.

Soundi on jopa… öh… törähtelevä. Kyllä, Reverend Bizarre töräyttelee kuin kuoleva mammutti, yhtä raskaasti ja masentavasti. Toisaalta – ja ihme kyllä – Reverend Bizarren soundi on rutkasti kevyempi. Näillä soundeilla ei yleensä doom metallia taota. Painostava ja maailmoja murskaava tuomiopäivänsoundi ei ole Slice of Doomia määrittelevä tekijä, vaan se on tullut osaksi bändin soundia vasta myöhemmin, paremman studiotekniikan astuessa peliin. Albert Witchfinder taas on parhaimmillaan todella vakuuttava ilmestys komean äänensä kanssa, mutta Slice of Doomilla miehen ääni on keskinkertainen. Sitä ei siis osattu vielä valjastaa kunnolla?

Kokonaisuutena Slice of Doom on ehkä vähän kömpelö, eikä sen perusteella olisi voinut kuvitella Reverend Bizarrea Suomen kovimmaksi doom metal-bändiksi kuin vain kovien biisien perusteella. Siltikin kyseinen demo on mitä ilmeisimmin kaikkien aikojen suosikkidemoni, johon en ole vuosienkaan kuuntelun jälkeen kyllästynyt. Ja tuskinpa kyllästynkään.

Kenelle: Lienee sanomattakin selvää, sekä RB:n faneille että kaikille niille, jotka doomista pitävät.
Miksi: Laadukasta doom metallia alusta loppuun. Ehkä hieman oudoilla soundeilla soitettuna, mutta taika oli jo olemassa. Siivu laadukasta doomia.
Kohokohdat: In The Rectory Of The Bizarre Reverend, Strange Horizon, Fucking Wizard


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa