Kari Peitsamo ja Ankkuli – Jatsin syvin olemus

Yksi Suomen erikoisimmista ilmestyksistä rockin puolella on ehdottomasti tämä pieni suuri mies, joka on tehnyt uransa aikana kymmenittäin studiolevyjä ja aivan tolkuttoman nipun biisejä. Tämä tarunhohtoinen mies on Kari Peitsamo, joka saapuu Nokialta. Hänen nimensä on niin laajalle levinnyt, että hänen nimensä tietävät kaikki suomalaista rock-musiikkia edes joskus elämänsä aikana kuulleet. Peitsamo on opettanut meille, että mistä tahansa asiasta voi tehdä biisejä.

Tietyllä tavalla Peitsamo on helppo niputtaa punk-liikkeeseen. Musiikillisesti Peitsamolla ja punk-ryhmillä ei ole kyllä mitään yhteistä, mitä nyt kappaleiden pituudet pyörivät samoissa lukemissa ja ote musiikintekoon on maanläheinen sekä yksinkertainen. Peitsamo tosin ilmestyi kuin tyhjästä samaan aikaan, kun punk oli lyömässä itseään läpi ja onhan mies nyt saanut kunnioitustakin sen ajan punkeilta. Ja osittain myös nykyajan tyypeiltä.

Vaikka onkin helppoa uskoa että Peitsamo on näyttänyt aina samalta (pitkähkö tukka, bandanna, kulahtaneet farkut) ja tehnyt joka kerta täysin saman levyn eri nimisillä biiseillä, on tämän uran alkuaikojen musiikki hyvinkin erilaista nykytuotantoon, joka on sekin ollut hyvin vaihtelevaa. Miehen debyyttialbumi Ankkuli-kokoonpanon kanssa Jatsin syvin olemus ilmestyi vuonna 1977, mutta nimestään huolimatta se ei sisällä jatsia. Peitsamon minimalistista ilmaisua voisi kutsua rockiksi, vaikkakin se oli selvää takapakkia kohti 50- ja 60-lukuja, ihan kuin mitään progea olisi koskaan ollut edes olemassakaan. Biisejähän on reilussa puolessa tunnissa soitettu 20 kappaletta, joista pari on covereita.

Peitsamoa ei voi sanoa muuksi kuin äärimmäisen rehelliseksi. Tämän esittämä yksinkertainen (folk) rock on valloittavaa, vaikka ei periaatteessa mitään ihmeellistä sisälläkään. Siinä toisaalta Peitsamon viehätys piileekin; Jatsin syvin olemus ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se oikeasti on.

Pitäkää Sonispherenne. Minä menen Hämeenlinnan kaupunginpuistoon kuuntelemaan Peitsamoa! Jaxeninkin blogissa on tästä levystä kirjoitus, käykää lukemassa!

Kohokohdat: Kauppaopiston naiset, Uskon Beatleksiin, Barbi Doll [sic], Country-hai, Renttu-rock, Osasto 440

This entry was posted in Levyt and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>