UG #2

Hyvin pitkälti tasan vuosi siihen meni, että saatiin Tuukka/Riku-kaksikon vääntämän UG:n kakkosnumero uunista ulos. Heti ensimmäisen lehdestä huomaa hivenen keventyneen taiton; fontti on suurempaa ja kuvia on ripoteltu sinne sun tänne enemmän. Sivumäärä on pysynyt samana.

Pääasiallisesti sisältö koostuu bändihaastiksista, joita on tehty sellaisista artisteista kuin Hebosagil, Herätys, Pagan Hellfire ja Ward. Ja tietty The Mentors, josta tehty haastis on erityisen ansioitunut. Kovasti alkoi kiinnostamaan ko. orkesterin levytetty tuotanto, muita bändejä. Levymoguleista on haastateltu vain Feast of Tentaclesin tyyppiä, mutta sekin juttu on kovin pintapuoliseksi jäänyt, johtuen lähinnä siitä että koko jutun piti olla kainalojuttu yhdelle bändijutulle jota ei sitten koskaan tullutkaan lehteen.

Ykkösnumeron kolumneissa jaariteltiin välillä liikaakin, mutta nyt on päästy joistakin ensimmäistä numeroa vaivanneista ongelmista eroon. Kolumneista on tullut maanläheisimpiä; Rikun kolumni käsittelee degrowth-ilmiötä (just google it) ja Tuukka taas lasten pukemista hevikuoseihin. Saisi ainakin tämän palleron faija käydä lukemassa kyseisen jutun. Myönnän, että itse käsittelin joitakin kolumnien pointteja liikaakin edellisen numeron arviossani, mutta varsinkin Tuukan vauvajuttu olisi ainakin yhden vastineen arvoinen, mutta jätettäköön juttu nyt käsittelemättä. Omistettakoon sille joskus tulevaisuudessa ihan oma artikkelinsa. Valitettavasti viime lehtien vierailijoita (T. Bergman ja M. Riekki) ei saatu tähän numeroon, eikä sen puoleen ketään muutakaan. Tuukka ja Riku hoitavat kolumnit kaksistaan. Eikä toisaalta tämän numeron jutuista kovinkaan moni jättänyt tarvetta samanlaiselle kommentoinnille kuin viime kerralla. Onko se sitten hyvä vai huono juttu, tiedä häntä.

Jaakko Teppo-juttu pitää nostaa erikseen esille. Se on paitsi mielenkiintoisesti tehty (laitoin Tepon Ruikonperän multakurkun soimaan tätä kirjoittaessani) niin se myös poikkeaa sisällöllisesti todella paljon lehden muusta linjasta. Tosin käsiteltävät aiheethan ovat nytkin monipuoliset, kun harvemmin näkee black metal-bändejä (Pagan Hellfire) ja uudehkoja punk-lupauksia (Herätys) käsiteltyinä samoissa lehdissä. Mukana vielä parit levy- ja zinearviot, niin UG:n toinen ja valitettavasti myös viimeinen numero on siinä. Sanoisin, että ykkösnumero oli juttujensa sisällön vuoksi ehkä kiinnostavampi (ja ainakin enemmän ajatuksia herättävä), mutta mikään rimanalitus ei kakkonenkaan ole. Tuukka ainakin tuntuu olevan itseään kohden turhan ankara, kun suunnilleen luonnehtii lehteä hieman epäonnistuneeksi.

Harmillista, että UG:n elinkaari jäi vain kahteen numeroon, mutta lopettamispäätöksen takana on se vanha syy; aika ei riitä, kun tekijöiden henkilökohtaisessakin elämässä on sattunut ja tapahtunut. Sääli silti, varsinkin kun tämän lehden tekeminen oli kaiketi erityisen haasteellista.


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa