Wyrd – Kammen

Sainpa tuossa syyskuun alun kunniaksi päähäni soittaa Wyrdia. Edellisen kerran taisin soittaa Wyrdia pari vuotta sitten, sekin syksyllä. The Ghost Albumista (2006) tuli kirjoitettua tänne Pandaluolan puolelle arviokin, mutta sen jälkeen Wyrd on painunut minulta unohduksiin syistä, joita en itsekään tiedä. Tällä kertaa päätin etukäteen, että Wyrdin levyistä käsiteltäisiin tällä palstalla seuraavaksi kirjoitushetkellä toiseksi uusin levy Kammen. Varmaan lähinnä sen takia, ettei se ole yltänyt läheskään samalle tasolle kirjoissani Huldrafolkin (2002) tai The Ghost Albumin kanssa, mutta on silti hyvänäkin pidettävä black metal-levy, jossa on hieman Burzumia että ruotsalaista Katatoniaa.

Siinä missä The Ghost Album oli enemmänkin Katatonia-pastissi, on Kammen enemmänkin paluuta black metallisempaan suuntaan. Melankolia on yhä Wyrdin kantava voima, jonka takia nämä kappaleet kumpuavat perisuomalaisesta ahdistuksesta. Siitä, kuinka suurimman osan vuodesta on perkeleen kylmä. Siitä, kun kanteleesta ovat kieletkin poikki ja pirtissä on kylmä. Lähtökohdat ovat siinä, kaikessa koruttomuudessaan.

Tämän kansantunnon kuvaamiseksi Wyrdin nokkajehu Narqath on tarkistanut hieman bändinsä yleissoundia. Folkahtavia elementtejä on nyt mukana enemmän, eli lähinnä akustista kitaraa ja kannelta. Päinvastaisesti mies laittoi mukaan joitakin junttaheviriffejä, jotka eivät suoraan kuulosta karmeiltakaan mutta eivät toisaalta järin tarpeellisiltakaan. Kammenin suurin (ja oikeastaan ainoa) ongelma on sen liioiteltu pituus. Narqathin visio ei ole potkinut niin pitkälle, että yli tunnin mittainen albumi toimisi täysipainoisena ihan loppuun asti. Liki 18-minuuttisen Rajalla-kappaleen ei olisi ollut niin pitkä. Muutenkin Kammen olisi kaivannut typistämistä, sillä nimenomaan sen vuoksi Kammenin pariin palaaminen ei onnistu aina niin kivuttomasti.

Toisaalta Kammenin kurssia on nostanut semipaska Kalivägi, jolla Wyrd asteli totaalisesti metsään. Bändi hylkäsi sillä täysin katatoniamaiset ja folkahtavat elementit ja siirtyi soittamaan geneeristä tusinasuhinabläkkistä, vain sopeutuakseen uuden levy-yhtiönsä linjaan. Että silleen.

Kohokohdat: The Hounds of the Fall, October, These Empty Rooms, Kammen


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa