Valse Triste – Madon luku

Valse Triste kömpi epämääräisistä alkumudista jo joskus vuoden 1983 tienoilla, vaikka mitään vakavasti otettavaa se ei tosin ollut kuin vasta vuosia myöhemmin. Enpä tosin tiedä, onko se vakavasti otettava hölkyttelijä vieläkään, mutta edelleen toimiva bändi ei ole tähän mennessä äänittänyt kuin vasta kaksi albumia (ja todella ison läjän pienempiä levyjä, kuten Osasto 11 –splitin, vaikkei ole vastoinkäymisistä huolimatta koskaan edes hajonnut. Tämän jutun ulostuessa olen toivon mukaan jossain Tampereen nurkilla aikomuksenani nähdä yhtye Vastavirralla, ellei kuski sitten päättänyt ajaa Pohjanmaalle.

Agricoren veteraanibändin eräs aikakausi huipentui tällä albumilla. Tämä on viimeinen Valse Triste –albumi jolla soittivat kitaristi Essi, basisti Raine Liimakka ja rumpali Janne Mäki-Turja. Kovia suorituksia nämä kyllä tekevät. Rummut takovat ja paukuttavat rautakankia syvälle kuulijan tajuntaan, ja Essin kitara sitten poraa tuosta juuri valmistuneesta reiästä. Raine Liimakan basso hyppii ja pomppii kuin kökkötraktori motocross-radalla. Se on päällekäyvempi kuin kitara, dominoiden Valse Tristen äänimaailmaa, joka olisi konkreettisena maisemana perunapelto keskellä Pohjanmaata. Ja keskellä tuota peltoa kaksi perheenisä-kylähullua riehuu ja rääkyy keuhkonsa puhki. Mikko ja Wasky, nuo mainio veijarit, laulavat vielä jotain aivan käsittämättömiä tai sitten niin yksinkertaisia juttuja, ettei niistä edes pitäisi tehdä lauluja. Onko Valse Tristen säveltaide pseudofilosofista tekotaiteellista lannoitetta vai ihan oikeasti vinksahtanutta tajunnanvirtaa?

Valse Triste kuulostaa siltä, kuin joukko puukenkäjalkaisia rehupuntteja tanssisi saksanpolkkaa peltikatolla. Toisaalta VT kuulostaa hyvin pitkälti turboahdetulta Massey Fergusonilta, ja toisaalta Aikakone kuulostaa pesukoneelta, joka välillä pesee ja välillä linkoaa. Mutta mitä tulee koko bändiin, niin tällä levyllä Valse Triste nykii, sätkii ja sykkii pahemmin kuin koskaan aiemmin. Takuukorjaus-biisiä mielessäni karjumalla olen onnistunut torjumaan tylsyyttä jopa yllättävissä paikoissa, esimerkiksi tapaamisesta myöhästyvää kaveria odotellessa tai kaupan kassajonossa.

“Ennen takuukorjausta ilmoittaudu tiskille…
Takuusäännöt löytyvät ohjekirjasta,
muista lukea myös pienellä painettu osa!”

Ja levynperkele vielä ottaa ja päättyy harvinaisen idyllisissä merkeissä linnunlaulun ja kuorsauksen saattelemana. Tästä albumista ei ole helppo pitää, saati rakastaa sitä. Aloin itse asiassa pitämään levystä todenteolla vasta kahden vuoden viiveellä. Kannen on tehnyt Radiopuhelimien J.A. Mäki. Tosin se on itse asiassa miehen tekemä öljyvärimaalaus.

Kohokohdat: Kuinka käy kuolema, Sivuutettu etu, Aikakone, Totuus esiin, Takuukorjaus


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa