Unkind – Harhakuvat

Kun Unkind siirtyi levyttämään Relapselle epäonnisen Alerta Antifascista –pyrähdyksen jälkeen, oli bändin fanikanta jokseenkin ihmeissään (mikäli voin nyt yleistää itseni edustamaan koko fanikuntaa). Ensinnäkin Relapse on melko suuri ja asemansa vakiinnuttanut levy-yhtiö, ja itse Unkindin fanina olin onnellinen bändin saadessa paremmat edellytykset saada musiikkiaan laajemmalle kuultavaksi. Samalla toki heräsi epäilykset itsensä myymisestä, tosin tuo pelko nyt oli täysin turha, onhan Relapse kuitenkin keskittynyt edelleen melko marginaaliseen tavaraan. Siltikin jäin jännäämään, mitä tuleman pitää.

Ensimmäinen Relapsen kautta julkaistu Unkind-albumi on siis Harhakuvat. Harhakuvat jatkaa edeltäjänsä, sinänsä hienon Yhteiskunnan pikkuvikoja –levyn jalanjäljissä. Harhakuvat on sille jokseenkin looginen jatke, vaikkakin nyt industriaali- ja ambienttiraidat ovat ehkä hieman vähentyneet. Unkind ei siltikään ole tehnyt minkäänlaista paluuta Hangen syliin –albumin (2007) suoraviivaisempaan mättöön saati alkuaikojensa tusinacrustiin. Hurina on pikemminkin siirtynyt erillisiltä ja pitkiltä välisoitoilta osaksi itse biisejä, taustalle kummittelemaan. Paranoidia atmosfääriä siis löytyy. Sludgea taas on kerrosteltu päälle, ja melko hidas Johtajat ja uhrit –kappale kellottaa jo yli seitsemän minuuttia. Koko Unkindista on tullut tavanomaista crust-bändiä metallisempi, mikä voi eittämättä auttaa sitä lyömään itseään läpi metalliympyröissäkin. Yhtyeellähän olisi tulevassa Tuska Open Airissa keikkakin.

Harhakuvat vaatii kylläkin tavanomaista Unkind –albumia enemmän kuuntelua avautuakseen. Olin ehtinyt kuunnella levyn ainakin neljä kertaa, ennen kuin kappale Laumasielut alkoi todenteolla potkia. Itse asiassa ongelma ei ole ainoastaan yksittäisten biisien kohdalla, vaan pikemminkin koko Harhakuvat kuulosti albumina alkuun todella epämääräiseltä kun sen kuuntelin ensimmäisen kerran streamattuna. Ehkä jopa hieman valjulta. Siltä puuttuvat Kantajan kaltaiset murhabiisit, mutta toisaalta Harhakuvat on Yhteiskunnan pikkuvikoja tasaisempi. Se ei heittele, mutta ei tarjoa toisaalta uusia ahaa-elämyksiäkään. Tosin sillä, että olen kuunnellut jo aiempia Unkind-levyjä eräs tietty ruumiinosa kovana, saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa.

Kohokohdat: Harhakuvat, Laumasielut, Johtajat ja uhrit


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa