Herätys – S/T

Herätys! Kun ruotsalainen Herätys julkaisi ensimmäisen 12-tuumaisen vinyylinsä kesällä 2010, olin hereillä. Havaitsin bändin olemassaolon ja kiinnostuin levystä, mutta aamu-unisena jätin sen silloin hankkimatta. Ostin itse levyn varmaan noin vuosi alkuperäisen julkaisunsa jälkeen, ja minulle sen myynyt vihreä, itseäni hieman korkeampi menninkäinen väitti, että “viimeisiä viedään”. Tuskinpa hemmo täyttä shaibaakaan jauhoi, kun Herätys oli tosiaan melko suosittu tapaus. Osasyyllinen Herätyksen aiheuttamaan kuhinaan oli bändin alkuperä; Ruotsissa operoiva bändi laulaa suomeksi Unkindistakin tutun laulajansa Janne Mannion johdolla. Suomalaisia nyt tuntuu (luonnollisesti) kiinnostavan suomeksi laulavat ulkomaalaiset bändit, vaikka niissä olisikin suomalaisperäinen laulaja. Ja varmasti Rajoituksen lopettaminen jätti jonkinlaisen tyhjiönkin, jonka Herätys sopivasti täytti.

Herätys soittaa melko visvaista, suoraviivaista ja crustailevaa hardcorea. Etukannessa Herätyksen komeat pojat ovat juuri heränneet sangen virkistäviltä kauneusunilta. Lepo on eittämättä tehnyt eetvarttia, mutta itse levyllä meno on kaikkea muuta kuin kuollutta. Tosin takakannen promokuvassa nämä hapankorput ovat kuin niitä kuuluisia hankolaisia makeita pikkuleipiä. Jullit vielä seistä pönöttävät rypsipellossa, mokomat kutaleet. Eipä tässä levyssä sitten oikeastaan muuta hauskaa olekaan, vaikka tarjoaakin viihdettä sopivassa suhteessa aggressiivisuuteensa nähden.

Tämän(kään) bändin kohdalla kaikki ei ole sujunut täysin vaivatta ja nopeasti. Levy on nimittäin äänitetty kahdessa eri sessiossa; vanhempi sessioista on äänitetty jo joulukuussa 2008 (eli tätä kirjoittaessa jo kolme vuotta sitten!) ja tuoreempikin on vuodelta 2009. Ja kiekko ilmestyi siis vasta vuoden 2010 puolella. Se tuntuu tosin olleen Herätykselle kenties pienin murheenkryyni, kun kaikki menee muuten päin prinkkalaa. Sehän tietysti kuuluu itse musiikistakin, eikä se nyt loppujen lopuksi ole lainkaan huono juttu. Päinvastoin.

Herätys on kyllä levynä ihan lupaava ja näyttää Herätyksen jannujen osaavan asiansa todella hyvin. Sen sijaan levy kosahtaa omaperäisyyden puutteeseen ja kaavamaisuuteen; erot alan muihin bändeihin ovat pieniä ja levy kieltämättä kuulostaa jo kertaalleen kuullulta. Tosin en usko Herätyksen edes aikoneen herättää mitään täysin uutta musiikintyyliä henkiin, vaan jatkaa esikuviensa (Totalitär?) hengessä.

Kohokohdat: Kiirekiirekiire, En sopeudu, Ostovoimaa


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa