Pentagraminhan tuntevat kaikki. Jos eivät tunne, niin moinen tietämättömyys on helppo paikata tänä wikipedioiden ja muiden luvatulla aikakaudella. Mutta kuten niin monella muullakin bändillä, on myös Pentagramilla omat sivujuonteensa.
Bedemon perustettiin vuoden 1973 paikkeilla juuri Macabresta nimensä muuttaneen Pentagram-miesten sivuprojektina. Bedemonissa soitti jopa useampikin myös Pentagramissa vaikuttanut hemmo. Itse asiassa jopa Pentagramin sydän ja sielu – Bobby Liebling – on jossain vaiheessa kuulunut Bedemoninkin kokoonpanoon. Bedemonin kannalta tärkein Pentagram-jäsen oli kuitenkin Geof O’Keefe, joka soitti rumpuja Pentagramissa 70-luvulla. Suuren bändin uralla statistiksi jäänyt mies nousikin “tähdeksi” Bedemonin keulilla, vaikka yhtyettä käytännössä johtikin (myös Pentagramissa 70-luvulla soittanut) kitaristi Randy Palmer. Yhtye hajosi vuonna 1986 ja vaipui samalla unohduksiin, jättäen jälkeensä kourallisen faneja jotka levittivät Bedemonin vähäistä levytettyä tuotantoa bootlegeina vuosikaudet, kunnes Black Widow Records julkaisi yhtyeen viralliset, uudelleenmasteroidut äänitykset vuonna 2005 Child of Darkness –nimellä.
Kammottavalla sarjakuvakannella piiskattu Child of Darkness koostuu Bedemonin kootuista äänityksistä 70-luvulta. Luvassa on siis autenttista, mutta hyvin paljon lofi-estetiikan varassa kulkevaa doom metallia, joka ei heikkohermoisille sovellu. Tämä on tosiaankin hyvin pölyistä ja vanhakantaista doomia ajalta, jolloin koko termiä “doom metal” ei ollut vielä edes olemassakaan. Bedemon soitti hyvin samanlaista musiikkia kuin Pentagramikin, joka taas oli täysillä hurahtanut Black Sabbathiin. Joitakin temppuja on jopa suoraan pöllitty Black Sabbathilta, mutta kaikessa raskaudessaan Bedemon oli siltikin aikaansa edellä, Pentagramin tavoin. Bedemonin kohtaloksi on tosin jäänyt kulttibändiksi jääminen.
Uskallan kyllä väittää, että Bedemon voisi olla jotakuinkin samassa asemassa kuin Pentagram nykyään, jos yhtye olisi “jaksanut” soittaa vielä muutaman vuoden pitempään. Musiikillista seikoista se ei ainakaan ollut kiinni. Bedemonin tarun päätti lopullisesti vasta Palmerin tapaturmainen kuolema vuonna 2002, jolloin yhtye oli ollut äänittämässä uusia biisejä. Tätä kirjoittaessa nuo biisit ovat vieläkin julkaisematta, mutta julkaisun on luvattu sijoittuvan kevääseen. Voipi olla, että kohta ovat moneltakin puritaanidoomsterilta jännäkakat housussa.
Kohokohdat: Child of Darkness, Frozen Fear, Last Call, Axe to Grind