Jos pitää nimetä itseeni kaikkein eniten vaikuttanut tv-sarja, niin ehkäpä se on erittäin väkevä Twin Peaks 90-luvun alusta. Vasta Twin Peaksin myötä opin arvostamaan kunnolla vähän erikoislaatuisempia tv-sarjoja ja kirsikkapiirakkaa ja millään muulla tv-sarjalla ei ole ollut vastaavaa hahmokaartia kuin Twin Peaksillä: Laura Palmer, koulutyttö joka harrasti haureuksia, käytti päihteitä ja harrasti okkultismia, eli ihan tuikitavallinen teini. Lauran psykoottinen, isänrakkauden ääripäihin vienyt raivoraija Leland Palmer. Salaperäinen Audrey Horne, jonka lopullisista motiiveista ei saanut mitään tolkkua ja jonka mukaan on nimetty bändejäkin. Sympaattinen Pete ja tämän ainaisista kuukautisista kiukutteleva Catherine. Kokovartalomulkku Leo Johnson. Outo tukkinainen. Kofeiininarkkis erikoisagentti Dale Cooper. BOB, joka pitäisi tappaa tulella (kulje kanssani). Hieno sarja, ja jos ette arvosta Twin Peaksia, ette todennäköisesti tajua mistään muustakaan mitään.
Osa Twin Peaksin eteerisestä tunnelmasta juontui sarjan musiikista, josta vastasi Angelo Badalamenti. Twin Peaks olisi saattanut tarjota aivan toisenlaisia fiiliksiä, jos soundtrackina olisi ollut jotain ihan muuta. Enpä voi kuitenkaan sanoa arvostavani Badalamentia elokuvasäveltäjänä ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi Ennio Morriconea, mutta Badalamentin pisteet nousevat kohisten pelkästään Twin Peaks –soundtrackin ansiosta. Eikä vähiten siksi, että ukkeli myös soitti itse levyllä. Soundtrack kuvaa hyvin vahvasti Twin Peaksin rauhallista ja unenomaista mutta samalla ahdistunutta ja häiriintynyttä maailmaa. Pieni vuoristokaupunkipahanen, jonne Julee Cruise (joka vastaa levyn harvoista, unenomaisista lauluista) sattumalta eksyi keikalle ja kirsikkapiirakalle. Siellä on aina yö ja puissa ei ole muita lintuja kuin vain pöllöjä.
Myönnettäköön, että jotkin biisit ovat vain variaatioita joistakin muista, eli aidosti keskenään erilaisia biisejä on soundtrackilla vähemmän kuin mitä voisi biisilistasta tulkita. Sehän ei ole kuitenkaan tämän soundtrackin pääpointti, vaan lähinnä sarjan tunnelmien kuvastaminen musiikin kautta. Ja pelkästään soundtrackia kuuntelemalla käy selväksi, koska Audrey Horne astelee huoneeseen. Tämä on tuttua teeveestä, joten siihen pitää suhtautuakin niin.
Kohokohdat: Twin Peaks Theme, The Nightingale, Into the Night