Viime syksyn kuumimpia uusia punk-bändejä oli lähempänä joulua ensimmäiset julkaisunsa allekirjoittaneenkin räpylöihin iskenyt Vapaa Maa. Miehistöltään Vapaa Maa on punkin superryhmä, mutta jos skeneä vähemmän seuraavalta asiasta kysäisee niin Vapaa Maa on vain täynnä nobodyja. Näiltä ukoilta ei tosin voi odottaakaan mitään muuta kuin laadukasta tavaraa, kun jäsenillä on ollut viime vuosina kätöset täynnä töitä muun muassa Abduktion, Sokean Pisteen ja Delta Force 2:n kanssa, ja kauempaa menneisyydestä löytyy vielä Manifesto Jukeboxikin.
Kaikista helpoiten Vapaan Maan koko olemuksen tiivistää kolmella sanalla: “Back to basics”. Vapaa Maa soittaa suoraviivaista ja suoraan asiaan menevää hardcorea punkkia, jossa kuitenkin säilyy melodisuuskin taustalla. Tuskinpa on ollut kovinkaan tarkoituksellista mutta tietty, edellä mainittujen bändien aiheuttama menneisyys kummittelee joissakin sovelletuissa ratkaisuissa.
Tyypit ovat tunnetusti teknisestikin taitavia, mutta soitossa on silti läsnä tietty vaaran ja jos ei nyt ihan kaoottisuuden, niin ainakin pieni ja tarkoituksenmukainen puolihuolimattomuuden tunne. Vapaa Maa ei ole pakan raain bändi, muttei taatusti puhtoisinkaan. Näillä kappaleillahan on sitä paitsi taipumusta iskeä heti kiinni. Näiden biisien äänittämiseen tuskin pitkiä aikoja on käytetty, ja jotenkin tuntuu siltä ettei jokaista pientä yksityiskohtaakaan ole edes yritetty hioa täysin loppuun asti. Saa minun puolestani jäädä vastaisuudessa hiomattakin ja kuitenkin se kaikkein olennaisin, eli tekijöidensä intohimo hardcorea kohtaan välittyy. Varmasti suurin piirtein jokainen Vapaan Maan käyttämä riffi, melodiakulku ja jopa rummunisku on äänitetty jossain päin maailmaa jo aiemminkin, mutta arvailen Vapaan Maan olemassaolon perustuvan hyvin pitkälti “vain” punkin soittamiseen. Ja toki siihen, että Mikko Suikkasen pitää päästää välillä höyryjäkin ulos esimerkiksi päivän politiikkaa, ydinvoimaa, armeijankäymistä ja postmodernia tekotaidetta kommentoivien lyriikoiden muodossa.
Vapaan Maan ensimmäinen äänityssessio pöllähti pihalle sekä seiskatuumaisena että kasettina. Hankin itse kasetin, pääasiassa edullisemman hinnan, oletettavasti harvinaisemman formaatin ja kolmen bonusbiisin takia. Mukana ei tosin tullut minkäänlaista lyriikkaliparetta, joten sanat pitää vain kiltisti kuunnella. Onneksi Suikkasen äänestä saa vaivatta selvää. Niitähän voi koettaa täälläkin kuunnella.
Kohokohdat: Ihmisroskat, Kutsumusammatti, Tuhon vuodenajat, Pahan apulaiset