Seith – Alas

Joskus yksi kaverini mainosti oululaista Seith-nimistä bändiä sanomalla sen kuulostavan hieman Brave Murder Day-levyn aikaiselta (1996) Katatonialta. Itsehän arvostan kyseistä levyä hyvinkin paljon ja päästän ilopissat kun kuulen jotain yhtä hyvää ja vastaavanlaista. Sitä vaan ei tapahdu kovin usein, mutta Seithin Myspace-sivulla olleet pari näytebiisiä vakuuttivat. Hieman myöhemmin sitten hankin bändin tähän mennessä ainoan tuotoksen, Alas-nimisen albumin, vuodelta 2008.

Vuonna 2007 perustettu Seith soittaa siis melodisen doom metallin ja death metallin sekoitusta. Tuon kuvauksen perusteella  luulisi myös Swallow the Suninkin soittavan samanlaista settiä, mutta täysin erilaisista lähestymistavoista voidaan puhua. Musiikki on kautta linjan keskitempoista ja kitaravetoista. Keskitempoisen ja nopeamman jynkytyksen vastapainoksi Seith rauhoittuukin välillä melodisen kitaraosuuksien merkeissä. Kokoonpanoon kuuluu kaksi kitaraa, basso ja rummut, laulu on murinahuutoa. Soundit ovat raa’at ja pelkistetyt, ja koko paketti on tosiaan kasattu perusbändisoittimista eikä Seithin musiikkia ole kuorrutettu massiivisilla synamatoilla. Yksipuoliseksi ei bändin äänimaailmaa voi sanoa, sillä kitarat taipuvat monenlaisiksi ja sävellyksiin on käytetty aikaa ja vaivaa. Yksinkertaiselta kuulostava tekele on saatu monipuoliseksi erinäisillä pienillä vivahteilla biisien sisällä.

Eipä se kaveri täyttä paskaa puhunut kun kuvaili Seithiä katatoniamaiseksi. Hieman samalta se kyllä kuulostaakin, mutta ei todellakaan siltä että BMD:tä olisi lähdetty kopioimaan. Alasilta ensinnäkin puuttuvat samat hypnoottisuuden ja rauhallisuuden tasot, jotka tekivät BMD:stä lähestulkoon täydellisen levyn. Tämmöinen vertailu on tosin Seithiä kohtaan hieman epäreilua, koska BMD:n laadun ylittämiseen vaaditaan paljon. Hämmentävän lähelle Seith kuitenkin osuu, varsinkin kun kyseessä on bändin ensimmäinen julkaisu. Levyn aloittava Undertow on aivan tolkuttoman hyvä kappale, mutta sen ohella mikään toinen biisi ei varsinaisesti hypi huolella tehdystä kokonaisuudesta silmille, sekä hyvässä että pahassakaan mielessä eli tasaisen laadukkaasta levystä on siis kyse. Se etenee omalla painollaan, muttei kyllä ihan täydellisyyteen pääse.

Seith onnistui vakuuttamaan kriitikot ja se pääsi jopa Wacken Metal Battle-kilpailussa kärkikolmikkoon, vaikkei kyseistä kisaa päässytkään sitten voittamaan. Suomessa ei tosiaan tämänkaltaisia bändejä tällä hetkellä montaa ole, joten kannattaa ehdottomasti tutustua!

Kohokohdat: Undertow, Twine, Bullet