Rahakateus. Autokateus. Levykateus. Peniskateus. Kateuskateus. Oli syy kateudelle ja sanan ylimalkaiselle viljelemiselle syy mikä tahansa, voi kateus saada järisyttäviäkin mittasuhteita. Tämän huomasivat japanilaiset jo 90-luvun alussa, kun kateus oli muuttanut nämä ihmiset ensin vihreiksi ja lopulta ihan mustiksi.
Vuoteen 2003 kateutta oli ollut ilmassa jo yli kymmenen vuotta ja bändin väri oli viimeistään muuttunut mustaksi. Japanin Envy julkaisi tällöin albuminsa A Dead Sinking Story, ja mustuutta on toki pursuillut maan rajojen ulkopuolellekin. Esimerkiksi täällä kylmän Pohjolan perukoilla Envy tekee itsensä tykö varsinkin näin talvikuukausina. Ja samalla herää kateus etelän kansoja kohtaan, joiden ei tarvitse pukeutua erityisen lämpimästi ja raaputella autonlaseja.
Post-rockin ja post-hardcoren keinoilla kiukutteleva Envy tekee tosiaankin hyvin raskassoutuista ja synkkää musiikkia. Välillä hidastelevaa ja fiilistelevämpää, välillä runnovaa ja vihaista, tosin vähän sellaisella itkupotkuraivari-otteella tehtynä. Screamosta on lainattu räkäinen ja raakkuva laulutyyli, joka ei mielestäni läheskään aina tunnut albumille sopivalta. Musertaviin kohtiin se toki sopii, muttei juuri hiljaisempaan fiilistelyyn. Puhesamplet hieman tasapainottavat, mutta pitemmän päälle yksitoikkoinen huutaminen alkaa jo rasittamaan. Se eikuitenkaan romuta muuten hyvin korkeatasoiseksikin luokiteltavaa ahdistelua. Toisaalta A Dead Sinking Story on nimittäin hieman venytetyn ja ylipitkänkin tuntuinen, kun sanomasta olisi kieltämättä tullut tehokkaampi vaikka 45-minuuttiseksi rullaksi käärittynä. Itse havaitsin levyn vaikuttavan paperilla todella pitkäveteiseltä ja yksitotiselta, mutta silti Envy tarjosi hyvin paljon lohtua synkkään talvipäivään, jona ei tapahtunut mitään erikoista.
Sydämeni ei kuitenkaan särkynyt A Dead Sinking Storyn voimasta eikä myöskään eheytynyt. A Dead Sinking Story voi olla hyvinkin kaavamainenkin levy, mutta parhaimpina hetkinään A Dead Sinking Story on hyvinkin vaikuttava ja jylhä levy. En tiedä mistä johtuu, mutta masistelu kuulostaa lähes aina hyvältä, vaikka kotona olisivatkin asiat kunnossa.
Kohokohdat: Distress of Ignorance, Color of Fetters, Reasons and Oblivion, A Will Remains In The Ashes