Juuri kun olin selvinnyt Validi Sekmentin roudaustalkoista hengissä, olikin taas paineltava Porin keskustaan. Montussa vastaan ei tullutkaan Steen1:n keikkaa seurannut hävityksen kauhistus (oliko sellaista?), ja musiikkitarjontakin oli siirtynyt hip hopista rokinräimeeseen. Tosin tämänkin illan bändeillä oli mahdollista saada rock-puritaanit nyrpistelemään, kun esiintyjälistassa olivat Sydän, Sydän ja Sircuscus.
Sircuscusilta tämä oli “ihan ok” –tason keikka; ei missään nimessä huono, muttei maailmoja räjäyttäväkään. Uusia biisejä oli kyllä näemmä päätynyt settiin ja vanhoja karsittu pois, mutta Sircuscusin erikoisin veto taisi olla vanhan Sepulturan tulkitseminen ja vääntäminen omaan muottiin. Hauska bändihän on toki kyseessä. Toteemi oli kylläkin jälleen kerran varsin jylhä, ja tällä kertaa sillä murhattiin rumpaleita. En ole vielä nähnyt kitaristin saavan toteemista, mutta kai hänkin on jo osansa ehtinyt saada. Muutenkin kolmikon hieman alkukankeudesta kärsinyt keikka sai lisää puhtia loppua kohden ja ukkelit tekivät lavalla kaikkea muutakin tyhmää.
Tämä oli sitten ensimmäinen kerta, kun näin Sydän, Sydämen lavalla. Ensimmäisen kerran kuulin bändistä joskus Auto –levyn (2005) julkaisun tienoilla, ja ainakin muistan diganneeni bändin touhuista. Livetouhut tosin jäivät sitten kokonaan näkemättä, johtuen osittain siitä ettei Sydän, Sydän kaiketi aktiivisina vuosinaan keikkaillut tolkuttomasti Hämeenlinnan ympäristössä eikä fanitukseni riittänyt ihan muihin kaupunkeihin reissaamiseenkaan asti. Nyt Sydän, Sydämen kiivaat sonnit olivat edessäni, keikkatauolta palanneina.
Kaikki muuthan varmaan tiesivätkin millainen Sydän, Sydän on keikalla. En ollut järkyttynyt tai oikeastaan edes kovin yllättynytkään, mutten silti tiennyt mitä odottaa. Ja kitaristi oli alasti, eikä se ollut järin kaunis näky. Tosin voiko odottaakaan mitään kaunista bändiltä, jonka nimi on Sydän, Sydän? No, ehkä voi, mutta kun huomioidaan että yhtyeen musiikki on varsin kulmikasta ja alaviereisen pomppumetallinkin kanssa flirttailevaa – jopa sitä erikoisuudentavoitteluosastoa – niin menokin oli sen mukaista. Vertailukohtien puuttuessa en tiedä onko tauko tehnyt bändille hyvää, mutta tuskinpa se keikan intensiivisyys huomioiden on sille hallaakaan tehnyt. “Veneet Venäjältä 2010”-läppä meni minulta kylläkin ohi. Hauska keikka.