Jokainen varteenotettava musiikkimedia on antanut jo kantansa porilaisen Slussenanalysin albumista Aquila Helvetos Asfaltos. Piparnakkelin Pandaluola on siinä asiassa myöhässä, mutta toisaalta kyse ei olekaan mistään varsinaisesta musiikkimediasta vaikka Lammas Zinen alla touhutaankin. En myöskään menisi sanomaan Pandaluolaa erityisen varteenotettavaksikaan. No, joka tapauksessa hankin Aquila Helvetos Asfaltosin jotakuinkin heti sen ilmestyessä syksyllä. Nyt on jo helmikuu, mutta ei se niin tarkkaa ole. Hyvä musiikki on ajatonta, joten siksikään en pitänyt kiirettä ajatusteni kirjaamisen kanssa. Ja osittain laiskuuden vuoksi.
Slussenanalysin miehistössä on pari nimekästäkin kaveria, mutta kokonaisuuden kiinnostavimmaksi nimeksi kohoaa “laulaja” Esko Lönnberg. Lönnberg huhuilee ja mumisee ruotsiksi, jokseenkin epäselvästi ja “pappamaisesti” artikuloiden. Ehkäpä tämä voidaan laskea erikoisuudentavoitteluksikin Slussenanalysin taholta, mutta tämä hieman luotaantyöntäväkin laulutyyli toimii todella hyvin tässä kontekstissa. Toisaalta ymmärrän kyllä senkin hyvin, minkä takia Lönnbergin ääni ei kaikkia miellytä. Ukko tosiaan pääsee lähemmäksi pitkin Slussenia vaeltavaa spurgua kuin monet näyttelijät. Ehkäpä Lönnbergin Ruotsissa viettämät vuodet kuuluvat hänen äänestään, syvänä ja käheänä kokemuksen rinta-äänenä.
“Jag går hem till Slussen.”
Lönnberg on toki vain Slussenanalysin kuumottavan räminän äänitorvi. Asfaltti polttelee syntisessä ja hikisessä Tukholman esikaupungin yössä, ja Slussenanalys soittaa punkahtavaa ja noise rockiinkin kallellaan olevaa säveltaidetta. Slussen tuoksuu viemäriltä ja surkeilta ihmiskohtaloilta, ja sen fiiliksen Slussenanalys ainakin tavoittaa, vaikka en ole itse koskaan Slussenissa vieraillut. Tai mitäpä siinä nyt olisi vierailtavaa, kun Slussen on helvetin iso eritasoliittymäksi alunperin rakennettu betonimöhkäle. Kohtahan se on myöhäistäkin, kun tuo Tukholman helmi puretaan.
Lyriikat pyörivät enemmän tai vähemmän Slussenin ympärillä, mutta ruotsinkielen tuntemukseni ei ole ihan sillä tasolla, että ymmärtäisin tekstit sataprosenttisesti. Aika synkkää tekstiä sieltä tulee, vaikka Lönnberg heittääkin parit kuivat naurut päälle. Nauru ei tunnelmaa kylläkään kevennä. Elämä Slussenanalysin lyriikoissa on kovaa, ja lyriikat sopivatkin Slussenanalysin rumaan ja karkeaan soitantaan kuin paperipussi pullon ympärille. Aquila Helvetos Asfaltos on hyvin kiehtova levy, johon on helpompaa tarrata kiinni kuin Tukholmaan puksuttavaan autolauttaan, joka on tunnetusti helppoa.
Kohokohdat: Djävulens Ulv, Kung för världen, Himlen mot helvete, Tomla skallar