Radiopuhelimet, Aortaorta & Tii Nakujalka. 17.2.2012 @ Vastavirta, Tampere

Olin hullu kääpiö, joka tarvitsi virkistysmatkaa Tampereelle Radiopuhelimien keikalle. En vielä jokin aika sitten arvannut matkustavani Tampereelle asti pelkästään Radiopuhelimien perässä, vaikka totta puhuakseni tänä iltana myös illan kaksi muuta bändiä kiinnostivat kovasti. Niistä ensimmäisenä vetänyt Tii Nakujalka ei ole luonnollisestikaan ihan samanlainen keikkakone kuin illan muut bändit, mutta huonoksi ei tämänkään bändin keikkaa mitenkään kuvailla. Omaa eläytymistäni helpotti kyllä kummasti kasetin biisien tunteminen, kun viimeksi nähdessäni bändin Suistolla tammikuussa 2011 ei ollut yksikään biisi entuudestaan tuttu. Katselisin tätä bändiä mieluusti useamminkin.

Aortaortakaan ei ollut vetänyt keikkoja puoleentoista vuoteen. Siinä välissäkin oli vaihtunut rumpali ja syntynyt pari uutta biisiäkin. Hypnoottista katseltavaa, ja varsinkin kuunneltavaa. Aortaorta oli parempi, kuin mitä edellisten keikkojen jäljiltä muistinkaan. Oli muuten kiva tulla biisillä omistetuksi. Toimivaa, yhtä kaikki, ja mukavahan Aortaortakin oli nähdä pitkästä aikaa keikalla. Sen kunniaksi iskin yhtyeen tuotantoa soittimeen.

Sitten olikin Radiopuhelimien vuoro. Jos ette kestä tätä kipeää vuodatusta, niin jättäkää lukematta. Viimeksi näin Radiopuhelimet keikalla Ämyrockissa heinäkuussa 2010. Ja häpeäkseni toki tunnustan, etten ollut vielä päästänyt Radiopuhelimia vielä tuolloin elämääni rakastamaan minua. Ehkäpä silloisella päivänkululla ja festarivetomaisuudella oli jotain tekemistä asian kanssa, ettei Radiopuhelimet ollut läheskään samalla energisyyden tasolla kuin mitä Vastavirralla. Tiivistunnelmaisen keikan kuvaamiseksi eivät ylisanat ja huutomerkit taida tällä hetkellä riittää, joten tästä ehkä sekavastakin tekstistä ei välttämättä saa totuudenmukaista kuvaa asioiden kulusta. Eipä sitä aina tarvitsekaan kaikkea sanantarkkaan kuvaillakaan. Pastoraali. Hailuoto. Jäämeri. Joskus olen leivonnainen. Lyhyesti sanottuna olin vaikuttunut. Syvästi. Päätin samalla, etten jätä enää yhtäkään Radiopuhelimet-keikkaa välistä kuin vain erityisen painavasta syystä. Ja se syy saa ollakin todella painava.

Tämän reissun aikana päätin myös, etten enää koskaan heitä Robin- tai frontside ollie-vitsejä. Robin-ateriat olivat saapuneet Hesburgereihin, ja yhdestä sellaisesta mukana ollut toveri osti itselleen perinteisen juustohampurilaisaterian, jonka mukana tuli Robinin Koodi-levy. Robin on todennäköisesti itse ollut sanoittamassa kappaleita, kun niissä ruoditaan melko realistisesti 13-vuotiaan elämää, johon kuuluvat murkkuikäisten tappelut faijan kanssa, kiukuttelut äidille, Heseen viikkorahojen kantamiset ja tietty frontside olliet. Tai sitten ne ovat 13-vuotiaan tasolle jämähtäneen henkilön rustaamat, mutta kohderyhmä varmasti arvostaa “Robbaria” heidän ajatusmaailmaansa iskevien, maailmantuska-vapaiden sanoitusten ja ajatusten tulkkina.

Lisää mikrofonin nuoleskelua.

Vastaa