None Would Remain oli niitä bändejä, joihin törmäsin Flying Disc Recordsin samplerin kautta. None Would Remain oli yksi niistä kuudesta bändistä, jotka saivat äänensä kuuluville kyseisen seiskatuumaisen kautta, ja mielestäni None Would Remainin ääni oli montaa muuta kokoelman ääntä voimakkaampi. Tuo kokoelma julkaistiin vuonna 2009, samana vuonna kuin None Would Remainin oma studioalbumi Wake the Living.
Lappeenrantalaisperäinen None Would Remain soitti siis yhtä hardcoren varianttia, joka pohjasi hyvin vahvasti melodiaan. Ja hyviin soundeihin, eli enemmänkin tunteisiin mutta vähemmän kakkaisiin tuoksuihin. Ehkäpä None Would Remain kuulostaa enemmän Raised Fistiltä kuin Terveiltä Käsiltä, mutten ole antanut sen häiritä itseäni näin kaikkiruokaisena musiikinkuluttajana. Tai ehkäpä tähän bändiin on vaikuttanut enimmäkseen Endstand, sillä kyllähän None Would Remain on varsin eloisa tapaus, eikä aina edes mollivoittoinen. Parhaimmillaan None Would Remain vyöryykin päälle hyvinkin määrätietoisesti ja oma paikkansa täysin tiedostaen.
Ei Wake the Living kuitenkaan ollut sellaista hardcore-ilotulitusta, josta välttämättä riittäisi kerrottavaa lapsenlapsille, tai edes omille lapsille. Wake the Living ei mölyä edes puolen tunnin ajan, mutta biisejä on 14 ja ne ehkä alkavat jankkaamaan samaa rataa. Pientä itsensä toistamista siis havaittavissa, muttei missään tapauksessa häiritsevissä määrin. Joitakin kertoja voima kyllä uhkaa loppua ja None Would Remainin pääasiassa vakuuttavana pysyvä paukuttelu väsähtää sitä myöten hieman.
Sanoisin jopa, että None Would Remain on jäänyt jopa yllättävän vähäiselle huomiolle. Ei tällä albumilla ehkä aivopestä popparia hardcore-diggariksi, mutta tyylilajin vanhat kaverit ainakin muistavat minkä takia kyseiseen kaveriin tuli alunperin edes otettua ratkaisevaa kontaktia.
Kohokohdat: None Would Remain, I Thought We Had a Deal, Suffer, Blood on the Sidewalk