Yhdysvaltojen itärannikon hardcoren historiasta puhuttaessa huomio keskittyy yleensä New Yorkin tai Bostonin skeneihin. Näiden itärannikon skeneihin liitetään myös New Jerseyn skene, josta ponnisti monia bändejä, tunnetuimpana esimerkkinä Misfits. NJHC-skene (tai NJHXC, straight edge oli kova sana myös New Jerseyssä) tosin jäi hieman Ison Omenan ja Bostonin jalkoihin, mutta kukoistuskautenaan 80-luvun puolivälin tienoilla tämä skene oli hyvin viriili. Yksi 80-luvun alussa perustetuista bändeistä oli New Jerseyn pohjoispuolella sijaitsevassa Cliftonissa perustettu Sacred Denial.
Sacred Denial työsti muutamia albumeita pitkin 80-lukua, mutta tuolla vuosikymmenelle sen ura tyssäsikin. Comeback ei taida tulla Sacred Denialin kohdalla kysymykseen myöskään siksi, että sen basisti ja kitaristi Anthony Trance (oik. Machovsky) on jo ehtinyt vaihtaa hiippakuntaa. Ensimmäisen albuminsa, nimeltään Life’s Been Getting to Me, bändi julkaisi vuonna 1985 Forefront Recordsin kautta.
Kiivasta ja vihaista hardcorea. Kyllä huomaa, että Minor Threatia oli kuunneltu. Tosin Sacred Denial oli yksi muiden joukossa, joka halusi pistää Minor Threatia paremmaksi nopeudessa ja vimmaisuudessa, joten kyllä tämän kurmootuksen rinnalla Minor Threat alkaa kuulostamaan yllättävän kesyltä. Erityisen paljon näitä hemmoja tuntui riepovan uskonto ja politiikka, mieluusti noiden kahden yhdistäminen. What Religion- aloituksen myötä herkällä ja tunnelmallisella pianonpimputuksella starttaava levy muuttuu hyvin nopeaksi helvetilliseksi mekkalaksi, joka kestää kokonaisuudessaan vain reilut 25 minuuttia. Levy tosin myös päättyy pianonpimputukseen. Pissed at the World sisältää lorottelun ääniä ja vessanpöntön vetämisen, kertonee jotain bändin maailmankatsomuksesta? Hieman muita biisejä kevyempi W.C.W.B.F. on tarttuvine kertosäkeineen levyn parhaimpia raitoja, Sacred Denial-rykäisyn ohella.
Levyä ei yleisesti pidetä klassikkona. Osasyynä on sen julkaisuajankohta, jos se olisi ulostettu pari vuotta aiemmin niin sitä voitaisiin pitää tärkeänä pioneerilevynä. Toisaalta tiedänpä käyneen niinkin, että Sacred Denialia sorsittiin sen alkuperän takia. NJHC jäi tunnetumman NYHC-skenen jalkoihin sen verran pahasti että suurin osa NJHC-bändeistä on unohdettu, myös Sacred Denial.
Monien muiden hardcore-bändien (DRI, Agnostic Front, Suicidal Tendencies…) ohella myös Sacred Denial lisäsi metallielementtejä musiikkiinsa. Myöhemmät Sacred Denialin levyt olivat jo silkkaa thrash metal/crossoveria, mutta Life’s Been Getting to Me on kuitenkin silkkaa hardcorea. Mitenkään ehdottoman ohittamaton levy tämä ei ole eikä niin tärkeä, että kaikkien pitäisi kuulla se, mutta USHC:n fanit voivat varmasti arvostaa levyä.
Kohokohdat: What Religion, W.C.W.B.F., Sacred Denial