Kyllä, myös tässä taloudessa ovat viime aikoina kieppuneet anarkopunk –bändi Ei Eloonjääneitä:n nyt seiskatuumaisina julkaistut demoäänitykset, jotka tulivat Passing Bells ja They Broke My TV Productions –labeleiden kautta. Kyseessähän on silkka paikallishistoria, sillä kyseinen bändi vaikutti Hämeenlinnassa ja josta kehkeytyi Sharpeville. Josta taas tuli Dead in the Water, ja luultavasti ainakin tätä blogia seuraava 13-posse tietääkin jo mitä kyseisestä bändistä ajattelen.
Ei Eloonjääneitä oli aktiivinen 90-luvun alussa. Tämä ensimmäinen demo on taltioitu tammikuussa 1993 Punaportilla, eli melkein mummolani vieressä. Itse asiassa olen hyvin suurella todennäköisyydellä laskenut pulkalla lähistöllä juuri silloin, kun tämä demo on laitettu narulle. Kyseessähän on jonkinlainen crustin, anarkon ja grindin sekamelska, useammalla vokalistilla kuorrutettuna. Joukossa on sekä mörinää että huutoa, sekä enemmän tai vähemmän huojuvasti – eli primitiivisesti – taltioitua soittoa.
Demolla kyseenalaistetaan yhteiskuntaa ja tehdään lauluja Kai Ranisen vapauttamisen puolesta. Kansissa peräänkuulutetaan eläinoikeuksia, liputetaan AKL:n puolesta ja kyllähän siniristiliput ja hakaristitkin siellä sun täällä vilahtelevat. Naiivia, rohkeaa, mutta tunteenpalolla toteutettua. Joukossa on myös spokenwordia, vaikkakin hieman huojuvasti lausuttuna. Itse sanoituksiakin tuntuu levyllä olevan, muttei niitä kyllä muuten sisältörikkaissa kansissa ole.
Kohokohdat: Isäni maa?, Leimattu, Auschwitz Ala Corrida
Ei Eloonjääneitä marssi studioon toistamiseen vielä saman vuoden kesäkuussa. Sillä hetkellä olin hyvin suurella todennäköisyydellä jälleen mummolassa, kesälomapäivää viettämässä. Leikkiautot olivat käsissä, ja näillä jätkillä oli soittimet sanomansa apuvälineinä.
Teknisesti EE:n toinen demo on hieman parempitasoinen ja tasapainoisemmin miksattu. Kyseessä ei siltikään ole mikään erityisen hifistelevä levytys, vaan jälki on yhä varsin primitiivistä. Laulua oli yksinkertaistettu huutamisen suuntaan, ja mörinänkäyttö oli loppunut jossain välissä kevättä. Lyriikkaliitteestä on jätetty ylimääräinen tilke pois ja korvattu se sanoituksilla, joihin on uhrattu ajatus jos toinenkin. Kantaa uskalletaan ottaa jopa satunnaisissa spiikeissä, jotka ovat tässä tapauksessa kylläkin hieman päälleliimatun oloiset vaikka asiaan kuuluvatkin. Biisien välissä oli muuten myös välispiikkejä, ja varsinkin Jeesus saa tulla –kappaletta edeltää varsin hillittömät spiikit.
Kohokohdat: Mikä on ihmisarvo enää silloin…, Pelkosi takana, Luonto kiittää, Jeesus saa tulla
Kollektiivisesti näistä seiskoiksi muutetuista demoista voidaan sanoa, että Ei Eloonjääneitä ei missään tapauksessa ollut täysin valmis yhtye. Yhtyeen tätä myöhemmistä vaiheista en sitten tiedäkään juuri mitään. Molemmat demot olivat silti varsin hyviä sekä musiikillisesti että aikansa kuvina. Jos suunnittelet näiden levyjen hankkimista, niin hanki molemmat samalla.