The Havana Bananasin toimitus taisi päästä suuren johtajan kuolemasta yli. Tai ei päässyt, mutta ainakin jatkaa johtajansa kunniaksi pistämällä jopa kaksi uutta lehteä ulos alkuvuodesta. Ja lehti tuntuu kasvavan koko ajan, vaikka tuotantoennätykset on jo tehty. Hyvä niin, sillä mielestäni 56 alkaa olemaan juuri sopiva määrä sivuja zinelle. Numerossa seitsemän on allekirjoittaneen laatima Juuke ‘77 –haastis, joka toi aputoimittajan tittelin. Sen enempää en tuohon lehteen ehtinyt mitään tehdäkään. Lehdet tulivat hyvin lyhyen ajan sisällä toisistaan, ja välillä taisikin olla vain kuukausi. Juuri tuosta syystä en itse päässyt tekemään kasinumeroa, kun muut kiireet painoivat todella paljon vaakakupissa.
Kim Jor-Elin P-Korean ulkomaantoimitus sai seiskanumerossa seuraa Zimbabwen tilanteesta raportoivasta Bob Lutembasta, joka ei mielestäni ole yltynyt ihan samoihin sfääreihin kuin korealainen kollegansa, vaikka onnistuneesti zimbabwelaisesta elämästä kertookin. Seiskanumerossa on juttua Rattus-Jaken uudesta Ahneus-bändistä, Me Wokkivihannekset, Psykoterapia, Atom Mouth Gimlies ja Napalmipillu. Bändihaastisten vastapainoksi on haastateltu myös Pupuhuhdan omaa miestä eli Pupu’s Bistroa, distroa, sekä Kärsä-zineä tehnyttä Jupea. Örda-Jorma kertoo squateista.
Numerossa kahdeksan on puolestaan Fucking World, Hevikorolla, japanilainen Zeezz, H.A.P.A.N. ja Häiriköt. Näistä haastiksista itseäni puhutteli oikeastaan vain Häiriköt ja Jokke Lehtinen, jolle toivotan onnea ja menestystä kirjaprojektinsa loppuun saattamiseksi. Niin, ja olihan tässä numerossa myös Kajaanin elämää valottava skeneraportti. Kannesta oli jätetty mainitsematta HB:tä ja Ramopunk.comia pyörittävän M!kan haastattelu. Örda-Jormalle joku saisi sen sijaan valistaa omakustanne-DIY –julkaisujen kulurakennetta.
Mielestäni molempien lehtien parasta antia ovat ehdottomasti kuopiolaisesta Poliisivaltiosta kertovat, useamman kirjoittajan tekemät jutut. Ehkäpä jossain Nyt-liitteen toimituksessa kyseiset jutut eivät näyttäydy minään muuna kuin nostalgiana, mutta olihan Poliisivaltio todella hyvä bändi vaikka itse olenkin enemmänkin Damage-miehiä. Sitä paitsi vanhoista jo unohdetuista ja kuopatuista bändeistä kertovat jutut ovat aina kivoja, kunhan niitä käsittelevä lehti ei keskity pelkästään niihin. Niin ei ole kyllä tehnyt yksikään nykyään ilmestyvä zine, ja hyvä niin.
Muutenkin voisin heittää huomiona, että The Havana Bananasissa oli aiemmin nykyistä selkeämpi ramopunk-leima. Se skene (niin kuin oikeastaan mikä tahansa muukin pienempi skene-skene) on nopeasti loppuunkäyty. Tokihan kyseinen suuntaus saa tämänkin lehden sivuilla suhteessa paljon tilaa, mutta M!ka on pitkään puhunut HB:stä nimenomaan punk-lehtenä, ilman etuliitteitä. Viimeistään nyt nuo puheet ovat saaneet tuulta alleen.
Molemmissa lehdissä on 56 sivua, eli yhteensä 112 sivua vallankumouspropagandaa.