Xysma on ollut suomalaisessa metalliskenessä Disgracen ohella melko outo yhtye. Molemmat varsinaissuomalaiset bändit aloittivat multaisen death metallin parissa, mutta siirtyivät jo 90-luvun puoliväliin mennessä rokimpaan menoon. Metalliyleisö tietty on vähän ylenkatsonut näitä levytyksiä, vaikka tietty kulttimaine niillä onkin säilynyt. Eräskin ystäväni käytti melko paljon vaivaa hankkiakseen Xysman levyt silloin kun niitä ei oltu vuosiin julkaistu uudestaan. Paitsi pari ensimmäistä levyä Spinefarmin toimesta, mutta kyseinen lafkahan ei Xysman myöhempiä levyjä uusiksi julkaissut. Svart Recordsin viime vuosina harrasta reissuespree tosin toi myös Xysman levytykset takaisin pinnalle.
Vuonna 1994 Xysma oli mielenkiintoisessa vaiheessa. Yhtye ei ollut vielä tehnyt selvää pesäeroa death metalliin, vaikka olikin pyristelemässä siitä irti. Mukana on groovaavia riffinriekaleita ja karjuva Joanitor Muurinen yritti jopa laulaakin välillä. Ja pianokin pimputtaa välillä, mutta Deluxe on silti melko raaka ja raskas levy. Niille jotka kuuntelevat pelkästään rokkia en Deluxea menisi suosittelemaan. Käytännössä Deluxe on Xysman oma Wolverine Blues, tosin Deluxe on paikoin rohkeampi ja kokeilevampi.
Siltana deathin ja garage rockin välillä Deluxe on tukeva ja onnistunut. Albumi ei ole suomalaisen metallimusiikin tärkeimpiä levyjä, vaikka toki edustaakin todella mielenkiintoista vaihetta suomalaisen death metallin historiassa. Jos nykyään tehtäisiin enemmän tämänkaltaista death n’ rollia, niin tilannehan olisi vallan mainio. Deluxe saattaa laadullisesti heitellä kun kaikki biisit eivät ihan ässäkamaa ole, mutta samanlaisiakaan levyjä ei tätä nykyä taltioida.
Kohokohdat: I Feel Like Lou Reed, Need, So Divine, Head Off, Viewmaster