Varför ringer du inte? Näin voisi kysyä ruotsalainen synkistelytapaus Mörk. Ei ehkä suoraan, mutta rivien välistä nyt ainakin. Kyseessä on eräänlaisen post-punk yhtye Mörkin Går på snö –albumi vuodelta 1986. Sinänsä mielenkiintoinen levy, jota olisin todennäköisesti vihannut sydänjuuriani myöten, mutta nyt pitkälle yli 20-vuotiaana pidän levystä ihan eri tasolla kuin mitä olisin pitänyt siitä 15-vuotiaana.
Mörk on nimensä mukaisesti melko synkkä tapaus, mutta myös ruotsalainen. Ihan kuin tämä olisi hassunhauskojen ruotsalaisten juhannusparodia itänaapureidensa ahdistuksesta lievellä Nick Cave –sävytyksellä kuorrutettuna. Tosin Nick Cave ei tainnut olla näihin aikoihin ihan vielä niin kova tekijä kuin mitä esimerkiksi kymmentä vuotta myöhemmin. Pääasiassa Mörk vetelee kyllä syvissä vesissä, mutta jotkin levyn biiseistä kuulostavat kyllä hyvinkin hauskoilta ja jopa bailuhenkisiltä. Suomalaisiin, jo syntymästä asti alakulolle altistetuille korville tämä saattaa kuulostaa jopa hilpeältä, ja varmasti jo ruotsinkieli aiheuttaa monissa väistämättä klassisen KP-reaktion. Tosin vaikka biisi soisikin duurissa, niin sanoitukset voivat ollakin todella kipeitä.
Går på snö kulkee tavallaan sykleissä. Joissakin biiseissä bailataan kivasti ravintolassa, mutta sen jälkeen mennään henkisesti oksentamaan vessaan ja loppuillasta sammutaan kaupunkikämppään. Sitten marssitaan aamulla sen bailukaverin hautajaisiin. Outo levy, josta ei välttämättä saa kolmella ensimmäiselläkään kuuntelulla täyttä selvyyttä, että mitä Mörk oikein haluaa ilmaista. Outo, obskuuri ja taatusti uniikki kirpputorilöytö. Hyvää kesää vain teillekin!
Kohokohdat: Kan du sjunga en bit?, Far har alltid rätt, Mörk går på snö, Testamentet