Omaan soittolistaani industrialia eksyy harvemmin, mutta kyllä Ministry teki minuun sen verran hyvän vaikutuksen että olen parikin levyä hankkinut. Al Jourgensenia voitaneen pitää industrial metallin kummisetänä, ja Ministryn uran huippuna pidetään Psalm 69 –albumin julkaisua vuonna 1992, mutta sille käänteentekevin julkaisu ilmestyi jo neljä vuotta aiemmin. Vuonna 1988 ilmestynyt The Land of Rape and Honey oli paitsi merkittävä myös Ministrylle itselleen, niin myös koko industrial metal –genrelle. The Land of Rape and Honey oli yksi niistä albumeista, jotka olivat määrittelemässä sitä miltä industrial metal kuulostaa.
Ministry aloitti uransa vuonna 1981. Ensimmäinen albumi With Sympathy (1983) oli silkkaa uuden aallon synapoppia, jolla heleä-ääninen Jourgensen laulaa kaikesta muusta kuin politiikasta. Kakkosalbumi Twitch (1985) oli jo askel synkempään ilmaisuun. Vuosina 1980 – 1985 Ministryllä oli samanlainen kehityskaari kuin brittiläisellä Depeche Modella, eli kevyemmästä popista edettiin kohti mustempia ulottuvuuksia. Brittiläisistä poiketen Ministry vei musiikkiaan samalla myös raskaampaan suuntaan. Syntikoiden lisäksi tärkeäksi soittimeksi kun otettiin sähkökitara, johon oli lisätty vielä metallista säröisyyttä.
The Land of Rape and Honey on kyllä kaukana esimerkiksi Rammsteinin teutonisesta riffittelystä. Ministryn varhaisin variantti industrialista ei ole kovin riffivetoista, vaan se hieman junnaavaakin teollista äänimaisemaa, jossa eivät kitarat juuri iloittele mutta jossa syntikat vielä hallitsevat joiden samplejen tukemina. Mikään muukaan ei iloittele, sanoitukset varsinkaan. CD-versiossa on kaksi raitaa enemmän kuin vinyylillä. Toisen bonuksen nimi on Hizbollah, eli kyllä Jourgensen osasi provosoida ja olla poliittisesti epäkorrekti jo aikaisessa vaiheessa. The Land of Rape and Honeyn kliimaksi saavutetaan neljännessä biisissä, joka on nimeltään Golden Dawn. Muita suosikkejani ovat aloitusraita Stigmata ja humppavetoinen Flashback.
The Land of Rape and Honey määritteli uutta soundia, mutta sitä ei tulisi tulkita enää industrial metalin ehdottomana oppikirjana, joka ei erehdy mistään. Päinvastoin, albumilla on pieniä lapsentauteja, esimerkiksi ajan hampaan kuluttama tuotanto ja liika toisto. Toisto ja kokeilevuus lisääntyvät erityisesti loppua kohti edetessä.
Kohokohdat: Stigmata, Golden Dawn, Flashback