Mana Mana – Murheen laakso

Kulttiyhtye Mana Manan maallinen taivallus päättyi samaan aikaan laulajakitaristi Jouni Mömmön vastaavan kanssa. Mana Manan taru ei kuitenkaan päättynyt siihen, vaan se pysytteli hengissä jonkinlaisessa horroksessa vuosikaudet, kunnes muutaman vuoden ajan työstetty kakkosalbumi Murheen Laakso ilmestyi vuonna 2000. Yhtyeen perustajajäsen ja kitaristi Otra Romppanen on koostanut koko albumin Mömmön jälkeensä jättämien muistiinpanojen ja biisinraakileiden pohjalta. Mutta missähän välissä nämä biisit on kirjoitettu? Yhtä aikaa Totuus palaa –albumin kanssa, ennen Raptori –singleä (1991) ja sen huumorivaikutteita, vai vasta tuon singlen jälkeen?

Murheen laakso ei ole kuitenkaan Totuus palaa:n suora kopio. Toki Murheen laakso on melko samanlainen, mutta se vie Mana Manaa myös uusille urille. Mana Mana on yhtä raskas, painostava ja ahdistunut kuin ennenkin, mutta siitä on tullut myös psykedeelisempi. Erityisesti Syyttömänä kirottu, Murheen Laakso ja Ruusu, tulppaani ja Peyote ovat sen verran hienoja biisejä, että ne olisi aivan hyvin voitu sijoittaa Totuus palaa:lle joitakin sen heikkotasoisempia raitoja korvaamaan. Nopeammat biisit eivät toimineet mielestäni yhtä hyvin aiemminkaan, ja tässä albumikokonaisuudessa ne eivät toimi sen paremmin. Hitaus pukee Mana Manaa, eikä esimerkiksi Liisa kuulosta niin hyvältä, vaikka siinä onkin ihan hyvä teksti. Kitarasooloja ei ole vähennetty lainkaan, ja Otra vaikuttaa olevankin liekeissä.

Mömmön saappaita ei ole helppo täyttää, ja niihin mahtuikin kolme miestä. Nämä kaikki – Sami Tiilama, Kimmo “Kaltsu” Kuosmanen ja Otra Romppanen – ovat äänialoiltaan kaikki monotonisen ja huuruisen matalalla. Näistä oikeastaan erottuu vain Romppanen, joka laulaa lurauttaa Tie vie –kappaleen. Tie Vie on muutenkin yksi albumin kohokohdista. Romppasen kirjoittama biisi perustuu Mömmön tekemiin sanoituksiin, ja ensiesityksensä kappale sai jo vuonna 1995 Terveyskeskuksen Ei unelmaa –cd:llä, tosin tätä versiota nopeampana – ja sitä kautta heikompana. Tosin tämäkin versio edustaa nopeinta Mana Manaa. Albumin päätösraita Noidat on taas toisella tavalla erilaista Mana Manaa, sillä se kestää jo yli 10 minuuttia.

Mana Manan ura jäi alunperin liian lyhyeksi pyrähdykseksi. Murheen laakso todistaa, että Mana Manasta olisi voinut tulla elämääkin suuremmaksi, mutta valmis työ on silti hieman keskeneräinen. Täydelliseksi sitä ei olisi varmaan voitu koskaan edes saada.

Tänään albumilta nimen lainannut Murheen Laakso esiintyy Hässäkkäpäivillä ja soittaa Mana Manaa. Menen tsekkaamaan, kun viimeksi näin tuon tapauksen lokakuussa 2009.

Kohokohdat: Syyttömänä kirottu, Murheen Laakso, Ruusu, tulppaani ja Peyote, Tie vie


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa