Ewa Braun oli vuonna 1990 Puolassa perustettu noise rock-bändi. Kuten jo bändin nimestä arvata saattaakin, yhtye oli sangen kontroversiaalinen ja ärsytti porukkaa jo pelkällä nimellään. Ei siihen tarvittu edes demoa, jonka nimi oli Pierwsza Kobieta, tarkoittaen “ensimmäistä naista”. No, vuonna 1994 bändi vannoi kuitenkin rakkauden, rauhan ja melun nimeen.
Love Peace Noise on melko outo levytys. Levyn takakannessa olevat soittoajat on ilmoitettu ihan ihmeellisinä aikamääreinä, kansi on ruma kuin mikä ja itse musiikkikin on melko synkeää. Jos apatiaa voitaisiin tiivistää nesteeksi, olisi tämä levy todennäköisesti vieläpä puristettu siitä nesteestä kiinteäksi levyksi. Tämän levyn soidessa ei aurinko juuri paista, vaikka sellainen taitaa kannessa ollakin. Albumilla laahataan ja vellotaan ylettömässä ahdistuksessa, ja tuodaan ylös liki tuomiomaisia sävyjä kuin perunoita pellosta. Erityisen kammottava (hyvällä tavalla) on vokalisti Marcin Dymiter. Ukon ääni tuntuu tulevan niin läheltä, että olin aivan varma siitä että joku puhui minulle vaikka tätä tekstiä kirjoittaessani tässä asunnossa ei ollut itseni lisäksi ketään muuta. Erittäin kiero levy noin muutenkin.
Albumi on julkaistu ainakin ceedeenä, kasettina ja vinyylinä. En tiedä niiden saatavuuksista mitään, mutta vinyyliversiosta tuntuu puuttuvan tilarajoitusten takia apauttiarallaa puolet kaikista niistä biiseistä mitä muille versioille on tungettu. No, toisaalta tässäkin määrässä on ihan riittävästi sisältöä synkkiin sadeiltoihin. Eli jos tätä kohdalle osuu, suosittelen vahvasti sosialisoimista omaan haltuun.
Kohokohdat: Stad to Wiecznoscky, Ogień