Primus on eri hauska bändi, joka luonnollisesti ärsyttää jotakuinkin yhtä montaa kuin mitä se ihastuttaakin. Mitään maailmaa mullistavia levyjä se ei ole enää pitkään aikaan tehnyt, mutta 90-luvun alussa yhtyeellä oli melko kova putki päällä. Putkessa oli myös vuonna 1993 julkaistu albumi Pork Soda.
Primus on erikoinen bändi, mutta tietyllä tavalla Pork Soda on jopa luotaantyöntävä levy jopa Primusin mittakaavalla. Siihen sisälle pääseminen vaatii reippaasti enemmän aikaa kuin moneen muuhun Primus-levytykseen ja albumihan on niihin muihin Primus-levyihin verraten jopa pimeä ja synkkä. Eikä sillä ole edes niitä suurimpia hittejäkään, tai oikeastaan yhtään sellaista biisiä mitä voisi “hittibiisiksi” edes hetkellisesti naamioida. Pork Soda jyrää ja poukkoilee melko tasaisesti, ja mikäli sille ei mitään huomiota anna, niin levy menee täysin ohi eikä siitä pysty sanomaan sitten mitään. Paitsi että se on pimeä ja synkkä. Ja tässä tapauksessa “pimeä” kuvaa sekä levyllä olevan valon määrää että sen järkevyyttä.
Les Claypoolin basso pulputtaa kuin mikäkin höyrykone ja Larry Lalonde suhailee jotain kitaralla. Ei tätä albumia kyllä varsinaisesti kitaratyöskentelystä muisteta, vaan nimenomaan basson pörinöistä ja rumpalin siihen nähden melko tasaisesta ja yllätyksettömästä halonhakkuusta, joka pitää levyn kylläkin kiitettävästi kasassa. Ja ihme, että Claypoolin nuppi on pysynyt yhtenä kappaleena tästä retkestä.
Kohokohdat: Bob, Nature Boy, Mr. Krinkle, The Air is Getting Slippery