Sieges Even – Life Cycle

Vaikka 90-luvun jälkeen lähes kaikki progressiivista metallia soittaneet bändit kuulostavat enemmän tai vähemmän Dream Theaterilta tai Queensrÿchelta. Kumpikaan näistä laajemman yleisön huomion saavuttaneista bändeistä ei ollut tietenkään ensimmäinen progressiivista metallia soittava yhtye, vaan sitä tekivät jo 80-luvulla jo Watchtower, Conception, Mekong Delta ja Sieges Even. Näiden bändien pohja oli aikakaudelle tyypillisessä metallissa, ja näiden bändien musiikista kuuleekin perinteisen heavy metallin, power metallin tai thrash metallin vaikutuksen. Thrashissa ovat myös saksalaisen Sieges Evenin juuret.

Sieges Even perustettiin Münchenissa vuonna 1982, alun perin nimellä Sodom. Gelsenkirchenissä sattui olemaan toinen samanniminen bändi*, joten müncheniläiset joutuivat vaihtamaan bändinsä nimen vuoteen 1985 mennessä. SPV Steamhammer otti yhtyeen talliinsa, jolle Sieges Even levytti debyyttinsä Life Cyclen.

Sieges Even aloitti thrash metal-bändinä, ja sen kuulee debyytistäkin. Bändi päätti olla kulkematta väkivaltaisempaa viidakkoa pitkin, jonka läpi pystyi suunnistamaan vain miekalla aseistautuneena. Sieges Even päätti viedä musiikkinsa kimurantimmaksi ja teknisemmäksi, ja teknistä thrash metallia bändin debyytti pitkälti onkin. Tukevat soundit saavat Sieges Evenin kuulostamaan oikeasti metalliselta bändiltä, siinä missä monilta nykyajan progemetallibändeiltä puuttuu tuo metallin tuoma vaarallisuus, jolloin tuloksena on geneeristä ja kliinistä höttöä.

Life Cyclellä käydään lukuisia mielentiloja ja tunteita läpi. Sieges Even tosin sortuu liian usein turhanpäiväiseen kikkailuun, erityisesti . Markus Steffen kurittaa kitaraansa sellaisella tarmolla, että kuulijaakin itkettää. Pahimmillaan Sieges Even on kikkailua kikkailun itsensä vuoksi, josta puuttuu järjestelmällisyys ja järki. Tämä valitettavasti syö levyn mielenkiintoakin, varsinkin kun yksikään levyn biisi ei tunnu lähtevän käyntiin. Aidosti mielenkiintoisia biisejä voi toki tehdä ilman päämäärätöntä spedeilyäkin ja silti säilyttää progressiivisuus. Toinen ongelma on laulupuoli; vokalisti Franz Herde nimittäin kiljuu kovaa ja korkealta, mutta vokalistina tämä ei totta puhuen ole kaksinen. Tämän äänestä loppuvat paukut toistuvasti kesken leikin, eikä herran ulosannissa ole loppujen lopuksi tarpeeksi voimaakaan.

Life Cycle on epätasainen levy. Se esittelee bändin, joka osaa kyllä soittaa hyvin sekä yksilötasolla että tiiminä, mutta biiseistä uupuu tolkku. Joku teknisyyttä arvostava voi tästä albumista saadakin jotain irti, minä en.

Kohokohdat: Life Cycle, Apocalyptic Disposition

*Entä jos Gelsenkirchenin Sodom olisi vaihtanut nimensä? Minkä niminen bändi olisi tehnyt Agent Orangen?


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa