Killing Joke – Hosannas From the Basements of Hell

Olen ottanut myöhempien aikojen Killing Jokea vähän vaihtelevalla innolla haltuun. Esimerkiksi Hosannas From the Basements of Hell on niitä viimeisiä Killing Joke-levyjä joita olen kuullut, vaikka muistan kyllä mikä kuhina siitä seurasi kun bändi julkaisi tämän albumin. Tältä odoteltiin paljon, ja lupauksia myös lunasteltiin hyvin.

Levyn Killing Joke äänitti tsekkiläisessä kellarissa käyttäen analogista 70-luvun laitteistoa, vaikkei sitä käytännössä ihan heti uskoisi. Killing Joke soi ja kuulostaa ihan 2000-lukulaiselta, vaikka äänityslaitteisto olisi mikä. Yksi askel vielä, niin meillä on Absolute Dissent. Meininki tällä levyllä on keskivertoa Killing Joke-levyä apokalyptisempi, ja se on paljon sanottu se. Tästä levystä oikeasti kuuluu se ettei siellä kellarissa ollut kaksiset oltavat.

Hosannas From the Basements of Hell on edeltäjäänsä Killing Jokea (2002) – jolle en koskaan lämmennyt –stabiilimpi mutta rujompi tuotos. Geordien riffittely on liki metallista ja Jaz Colemanin huuto liki messuavaa. Hypnoottinen Hosannas From the Basements of Hell on synkkä ja äärimmäisen väkivaltainen levy, mutta silti vapautunut. Tuskinpa se kellari edelleenkään mikään viiden tähden hotelli oli, mutta ilmapiiri oli ainakin sellainen että Killing Joke sai tehtyä siellä erittäin hyvän levy, yhden parhaimmistaan sitten 80-luvun. Erityisesti hypnoottista ilmapiiriä pitää arvostaa, sillä yhtye pystyi näemmä luomaan yllättävänkin vähäisillä vaihteluilla kulkevaa musiikkia ilman, että lopputulos olisi kuulostanut millään tavalla väkinäiseltä.

Toki albumiin liittyy yksi ikävämpikin aspekti, sillä albumi jäi myös Paul Ravenin viimeiseksi Killing Joke-levyksi tämän menehdyttyä lokakuussa 2007.

Kohokohdat: This Tribal Antidote, Hosannas From the Basements of Hell, Majestic, The Lightbringer


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa