Lebakko – Popkornikauppa

lebakko_popLebakon touhuja olen seurannut vähän vaihtelevasti. Englanninkielisen ensiseiskansa julkaisun aikoihin ostin levyn jotakuinkin heti kuin mahdollista ja olin innoissani yhtyeen keikasta Puntalassa. Tämä tapahtui vuonna 2009, jonka jälkeen yhtyeen seuraaminen “vain” jäi vähemmälle. Syytän Poria ja opiskelijaelämää, mutta tuona aikana bändi julkaisi kaksi suomenkielistä singleä. Pääsin juttuun mukaan jälkijunassa, ja sitten odottelinkin bändin ensimmäistä kaksitoistatuumaista levytystä innolla.

Popkornikauppa ei ole formaatistaan huolimatta pitkäsoitto, vaikka biisejäkin on kahdeksan. Lebakko vetäisee biisit tuttuun tyyliinsä nopeasti läpi ja lähtee himaan, mutta jättää kuulijalle pakottavan tarpeen huudella perään. Levy siis toista kertaa soimaan. Pidän todella paljon Lebakon nykyisestä, mukaansatempaavasta ja melodisemmasta linjasta, varsinkin kun samalla tavalla punk rockia tulkitsevia bändejä ei Suomessa muita juuri ole. Mitenkään kitaraa ja muita soittimia väheksymättä, olin mielissäni kuitenkin siitä miten erityisesti bassoa on korostettu, ja se menee välillä vetelemään ihan omia juttujaan. Mikä on vain hyvä, kun basso näyttelee merkittävää roolia Popkornikaupalla. Levynä Popkornikauppa on äärimmäisen melodinen, mutta kuitenkin rosoinen äänite, joka niin sanotusti haisee ankealle elämälle (inspiraationa Lappeenranta ja Suomi yleisesti?) sekä tietty popkornille. Kannet ovat joka tasolla komeat (!) sisäkannen kylpykuvia myöten, ja Lebakon oma persoona kuuluu todella hyvin läpi, oli sitten kyse sävellyksellisistä tempuista tai laulussa kuuluvasta Karjalan murteesta. Sen lisäksi Lebakko on hassutellut studiossa (tai “studiossa”, kun äänityspaikkana on eräs tamperelainen treenikämppä) ja hölmöillyt, mutta tehnyt kuitenkin musiikkia ihan tosissaan. Kieli pysyy poskessa sopivasti, ja parhaimmillaan Lebakko on musiikillisesti suorastaan nerokas mutta silti aivan helvetin tyhmä bändi – ja nimenomaan hyvällä tavalla, siitäkin huolimatta että levyllä on paljon melko tummasävyisiä biisejä.

Popkornikaupalla näyttäisi olevan vain hyviä biisejä, joten ehkä on vain hyväkin ettei bändi ole nakuttelemassa levyjä ulos alvariinsa, kun yhtye kuitenkin näkyy miettivän tekemisiään. Popkornikauppa onkin kevyesti Lebakon paras levy tähän asti ja yksi itseeni eniten kolahtaneista levytyksistä vuoden 2013 ensimmäisen puoliskon aikana. Seuraavia keikkoja odotellessa.

Kohokohdat: Ollin jengi, Torstai on toivoa täynnä, Jäätelökesä, Ei sais haluta kuolemaa (Työssäkäyvän arkiviisu), Kuolleet kaupunkilaiset


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 399

Vastaa