Antichrist – Forbidden World

SONY DSCSehän on vanha viidakon sananlasku, että jokaisella itseään kunnioittavalla thrash metal-bändillä on repertuaarissan biisit nimeltään Tormentor ja Antichrist. Ruotsalainen, vuonna 2005 perustettu porukka meni niin pitkälle että nimesi thrash metal-bändinsä Antichristiksi, julkaisi pari kasettidemoa ja sai High Roller Recordsin kautta ensimmäisen pitkäsoittonsa pihalle vuonna 2011. Sössötin Antichristista Ajatuksen Valon numerossa 2 ja olin siitä ihan tohkeissanu. Tämä tapahtui siis keväältä 2012, jolloin “Forbidden World” oli ollut jo tovin pihalla ja Antichrist oli tulossa Suomeen. Noille keikoille en kyllä päässyt, mikä harmittaa vieläkin, varsinkin kun vasta sen jälkeen sain “Forbidden Worldin” hyllyyni.

En ehkä jaksa seurata thrash metal-skeneä niin paljoa että tuntisin sen läpikotaisesti, mutta minulle ei tule yhtäkään bändiä mieleen joilla olisi samanlainen soundi kuin Antichristilla. Yhtyeen soundi on nimittäin raaka ja rujo, mutta siinä ei ole mitään modernia. Antichrist ei edusta sitä porukkaa joka olisi “päivittänyt” soundinsa 2010-luvulle, vaan on pitänyt sen 80-luvulla. Käsittääkseni tämän levyn äänittämiseen ei ole liikaa nykytekniikkaa käytetty. Pelkät soundithan eivät kesää tee, vaan soitannollisellakin puolella ollaan onnistuttu. Antichristin raastelu perustuu kitaristikaksikon Gabbe Forslund/Filip Runesson tarkkaan työskentelyyn ja veitsenterävään riffittelyyn, samalla kun vokalisti Anton Sunessonin vesikauhuinen rähinä mikrofonin ääressä tuo mieleen sekä Schmierin että Paul Baloffin. Ja biisit… niissä on aika tolkuttomia riffejä!

Eli tässä on periaatteessa kaikki tarvittava, mutta “Forbidden Worldissa” ei ole mitään tarkoitushakuista ja retroa. Eihän Antichrist ole piirtämässä pentagrammia uudestaankaan, mutta yhteen innostuneella ja reippaalla meiningillä on kuitenkin sen verran kova vaikutus ettei tätä osaa millään minään rivilevynä pitää.

Kohokohdat: Dark Sorcery, Torment in Hell, Death Rays, Sign of the Beast

Vastaa