The Amistad – Kept Under By A Generation of Ghosts

amistad_keptThe Amistad käväisi viime vuoden elokuussa Suomessa muutamalla keikalla. Myönnän tulleeni Vastavirralle katsomaan Cigarette Crossfirea, mutta The Amistad jäi toki myös mieleen. Silloin en tosin saanut bändin keikasta paljoakaan irti ja levykin jäi ostamatta, mutta bändi palasi vuotta myöhemmin kummittelemaan, ja sopivasti kikareitten lähdettyä tourille britteihin The Amistadin kanssa piti laittaa kikari-Ilkalle laittaa kehotus tuomaan meikäläiselle hieman tuliaisia.

Tuliaisina tuli siis The Amistadin debyyttipitkäsoitto vuodelta 2010, “Kept Under By A Generation of Ghosts”. Yhtyeen soundi on kautta linjan melodinen, ja komppinsa yhtye pitää keskitempoisen maltillisina. Jo tästä voisi päätellä, että The Amistad on Leatherfacen perillisiä monella tavalla. Nahkanaaman melodisuus kuuluu hyvinkin vahvasti läpi ja siten The Amistad on Lederille paljon velkaa biisinkirjoituksellisesti, koska Leatherfacekin oli itselleni sellainen bändi joka aukesi kunnolla vasta intensiivisemmän kuuntelun tuloksena. Sama tapahtuu myös The Amistadille, mutta mitä nyt The Amistad on vaikeampi. “Kept Under By A Generation of Ghosts” vaatii useita kieputuskertoja ennen kuin siitä saa paljoakaan irti. Olen kuunnellut levyä jo todella monta kertaa, mutten tiedä vieläkään mitä mieltä siitä tarkalleen olen. Pidän kyllä levystä, mutta rakastanko sitä? Mahdollisesti, mutta ainakin yritän kovasti saada siitä kaikkia mahdollisia nyansseja irti.

Biiseissä olevien koukkujen ohella The Amistadin lyriikkapuolikin vaatii sulattelua. Näkeehän sen jo biisien nimistä, ettei sanoituspuolellakaan ole lähdetty kulkemaan sitä helpointa reittiä. Missään nimessä The Amistad ei lähde kuitenkaan musiikillaan vänkyröimään vaikka näitä kappaleidennimiä aletaan kohta käyttämään rimpuiluskenen bändienkin nimissä. Mutta ainakin “Kept Under By A Generation of Ghosts” antaa todella paljon pureskeltavaa, mitä pitää arvostaa.

Ja niin, tämän bändin haastattelu on Ajatuksen Valon numerossa kahdeksan. Ilmestyy kun ilmestyy.

Kohokohdat: People Who Live in Glasshoughton Shouldn’t Throw Stones, The Youth Aren’t Getting Restless, So This is Where the Fun Times End and the Male Pattern Baldness Sets In, Blemish Free Fruit

Vastaa