Deathchain – Deadmeat Disciples

Tuntuu vähän oudolta ajatella, että puhumme tässä tietyllä tavalla historiallisesta levystä? Kuopiolaisen death/thrash-jyrä Deathchain ensilevy Deadmeat Disciples (2003) voisi melkein olla sitä kastia, ainakin ikänsä ja vaikutuksensa perusteella, vaikkei se ole mikään oma suosikkilevyni edes tältä bändiltä.

Ei Deathchain ollut luomassa ihan uutta genreään, mutta toisaalta se oli ensimmäisiä järkeviä alansa bändejä Suomessa, ja toisekseen sillä olivat sekä soundit, biisit että henkilöstöasiat (sekä näiden farkkuliivit) kunnossa. Sekä tietysti ja ennen kaikkea riffit. Deathchainin musiikissahan on aina ollut kyse nimenomaan riffeistä, ja niitä Deadmeat Disciplesillä piisasi. Deadmeat Disciples ei ole levynä pituudella pilattu, kovinkaan monipuolinen eikä sillä totta puhuen ole maailman omaperäisintä meininkiäkään. Oli bändillä kyllä sitä omaakin soundia ja bändihän teki ässäriffeistään ässäbiisejä, ja nimenomaan tässä asiassa mentiin monia muita alan bändejä edelle; Deathchainilla oli riffiensä lisäksi myös biisit.

Ainakin Suomessa Deadmeat Disciplesia katsottiin hyvinkin paljon ylöspäin, ja parin seuraavan vuoden aikana death/thrash –bändejä alkoi ilmestyä yli tarpeen, jolloin koko alagenrestä katosi ainakin minun silmissäni se kiinnostavin terä kokonaan. Sen sijaan Deathchain kiristi ruuveja vieläkin tiukemmalle kaksi vuotta jälkeenpäin Deathrash Assault –levyllään, joka olikin sitten se paras Deathchain-plätty, ja viimeinen jota myös pidän suuressa arvossa. Ja kuvitelkaa, tästä on jo kymmenen vuotta, joten kai minulle suoduin valtuuksien myötä (?) Deadmeat Disciplesin julistaminen klassikkolevyksi on ihan perusteltua?

Kohokohdat: Chaos Wartech, Rabid Vultures, Carnal Damage

Vastaa